Tarjan, Jarkon ja Joosuan jouluterveiset Unkarista 2021

14.12.2021

Kellemes és boldog Karácsonyt !

Tätä toivotusta kuullaan nyt Unkarin kaduilla ja kaupoissa eli miellyttävää ja onnellista joulua! Monta toivomusta ja haavetta siihen kätkeytyykin. Täällähän ei tule joulupukkia, vaan katolisen pyhimysmyytin hahmo Mikulás, joka tuo lahjat kilteille ja risut tuhmille lapsille. Taustalla ilvehtii usein paholaista muistuttava sarvipäinen ja nahkareuhkaan peittynyt hahmo. Hyvän ja pahan välistä taistelua, kun ei vältetä adventtinakaan. (kuva netistä)

Onneksi meille on annettu lahja, jonka nimi on kaikkia muita korkeampi ja kerran tuon nimen kunniaksi pitää jokaisen polven notkistua. Siksi sitä liikettä kannattaa jo alkaa harjoitella täällä, ettei se kerran tunnu niin kankealta ja väkinäiseltä.

Jes.9:5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

Haluamme nyt hiljentää mieliämme kaiken koronarumbankin keskellä ja keskittyä kaiken hyörinnän keskellä siihen ainoaan oleelliseen: sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Meille annettiin jotain taivaasta siis itsemme ulkopuolelta ja tarjottiin sellaista lahjaa, jonka saa vain vastaanottamalla. Tästä on juuri kysymys lähetystyössä, vain ottamalla Jeesuksen vastaan pääsee osalliseksi armosta. Tätä pitää ymmärrettävästi mennä kertomaan ja rakastamaan heitä Kristukselle.

Ihmeellinen NEUVONANTAJA. Hänen puoleensa onkin pitänyt syksyn mittaan kääntyä usein joka päivä. Me emme vaan pärjää ilman Jeesusta. Unkarin elämän ulkoinen leppoisuus koettelee hermoja silloin, kun asioiden pitäisi hoitua ja mieluummin pian. He ovat itse niin tottuneita jonottamaan ja pitkään odottamaan. Välillä on saavutetun pyhitystason pitäminen mummolla koetteilla.

Joosuan arvokas siirtyminen aikuisuuteen 18 -vuotis- syntymäpäivä syyskuussa toi nipun uusia haasteita arkeen nuoren herran autuaasti sitä itse tietämättä. Aikaisemmin emo oli luotettava omaishoitaja ja holhooja, nyt ovat ajat toiset. Hänellä on asioihinsa itsemääräämisoikeus, eikä ole kiirehtinyt asian suhteen.

On soiteltu vammaispalvelun ohjaajat ja Itä-Suomen maistraatit, mutta Omakantaan ei ole meillä, Joosualla tai kenelläkään pääsyä. Sinne kätkeytyy Joosuan virallinen EU -rokotepassi, jolla aukenisivat lukitussa "lockdownissa" olevan Itävallan rajapuomit. Rukous on totisesti maittanut. Keskiviikkona häämöttävä lento Wienin ja Helsingin kautta Suomen maailmannavalle, Kuopioon siintää jo edessämme. Onneksi Jakke on perheessämme se rauhoittavin ja faktoihin luottava järkevä osapuoli. Hänestä edelleen olen kiitollinen!

Onneksi apu oli lähellä, kun hätä on suuri! Aikataulu alkoi olla jo oven edessä ja silloin rakkaan Tukikohta -seurakunnan Pirjo astui rinnallemme avuksi. Lämmin kiitos lääkärisisarellemme ja Olaville käytännön avustanne. Jospa näillä dokumenteilla Itävallan puomit rajalla aukeavat!

Väkevä JUMALA on ollut voimakkaasti kanssamme varjelijana sekä Sanansa mukaan myös suojaavana voimana. Kaikki syksyn aikana tehdyt avustus- ja evankeliointimatkamme romanikylille ovat olleet oikein onnistuneita ja sutjakkaan sujuvia. Kiitos esirukoilijat!

Myös Herramme aikataulu on ollut aivan täydellinen! Saimme hakea Burgenlandista, Itävallan naapurikylästä Klingen Bachin seurakunnalta täpötäyden Aronaan ahdetun vaateavustuksen. Siinä Joosua istui pää auton katossa ja jalat koukussa alla peittoja ja pakkasen kestäviä talvitamineita . Rakkaudella saatuja on ollut hyvä jakaa. Ja heti seuraavalla viikolla Itävalta sulki rajansa ja asetti tiukat koronarajoitteet voimaan.

Myöskin Suomesta tulleet taidolla tehdyt villaset ovat olleet tienaukaisijoina. Saimme sydämelle antaa myös koko Joosuan erityisluokan lapsille ja aikuisille joulupaketit. Erään kehitysvammaisen ison pojan äiti oli niin kiitollinen saamastaan lahjasta, että lähetteli meille illan aikana kymmenkunta viestiä, kertoen omasta perheestään ja kovasti kyseli meidän täällä olomme syytä. Ja meillä on tapana aina avoimesti vastata kyselijöille sitä mihin toivomme perustuu. Näin evankeliumi etenee. Kiitos kutojien käsien!

Sopronin seurakunnassa edetään varovaisesti. Uudet vuokratilat aivan keskustassa luovat puitteet suuremmankin joukon kokoontumiselle. Iloitsen, että olen saanut palvella saarnoilla syksyn aikana ja naisten rukousilta on tuonut meitä lähemmäksi toinen toisiamme. Johtotiimissä olen ollut vähän "kummitädin" roolissa.

Iankaikkinen isä, sitä on isättömänä vaikea edes aavistaa mitä kaikkea Jumala on luvannut meille olla. Meillä on taivaassa Isä, joka seuraa lapsensa elämää. Hän iloitsee aina meidän äänemme kuullessaan. Jospa tämä joulun aika saisi meitä pysäyttää myös kuulemaan mitä Isällä on meille asiaa tulevaa vuotta ajatellen, millaisia suunnitelmia hänellä on meidän varallemme.

Isän puute tai isän poissaoleva näkymättömyys on eräs kipeimmistä asioista, joihin olemme kylillä törmänneet. Miehet ovat liian usein joko vankiloissa tai juovuksissa. Sellaista tervettä ydinperheen mallia on vaikea sieltä löytää. Myös perhesuhteiden epätasapaino luo vinoutuneita asenteita. Tässä on Jakken malli ollut aivan korvaamaton, on pelattu jalkapalloa, oltu hippasilla, juostu kilpaa ja viime kerralla oli astuttu jonoon, josta aina etummainen pääsi hänen nostamanaan ilmaan. Siinä kantahämäläiset käsivarret ojossa nousi koko Kanalasin suvun perilliset yläilmoihin ja viimeisenä jonossa jökötti Joosua. Hän ei halunnut jäädä yhtään vähemmälle huomioinnissa.

Todella huolissani olen nuorista vaille 15 -vuotiaista tytöistä, jotka kovasti mallaavat jo "pimun" elkeitä. Ei tarvita kummostakaan profetiaa, pikemminkin järkioletusta, kun tietää sen johtavan teiniraskauksiin. Mezsönszengyörgissä näimme sen todellisuuden. Aikaisemmin kesäleiripäivään iloisena osallistunut tyttönen Nickolette kanteli vauvaa lonkkansa päällä ja sitä ihmettelin, että olisiko hänellä uusi pikkuveli sylissään, johon hän sanoi: "Tämä on minun lapseni, en halua puhua siitä enempää". Sain siinä siunata hyvin nuorta äitiä ja lasta pyytäen: ole Herra heille Iankaikkinen Isä.

Rauhanruhtinas. Olkoon Herramme meille jotain mitä tämä maailma ei koskaan voi antaa, saati korvata. Aika, joka on epävakainen ja kummallisin koskaan kokemastamme, saa helposti mummossa aikaan levottomuutta. Kuinka tästä eteenpäin? Pysymmekö terveinä? Alkaako keuhkot koskaan kunnolla pelittämään? Homehtuuko koti käyttökelvottomaksi? Varjellummeko koronalta kylissä, jossa vain harva on edes rokotettu? Tähän osuu ja uppoaa Sana: Vallitkoon sydämissämme Jumalan rauha, johon meidät on kutsuttu. Ollaan Rauhan rakentajia, osa ratkaisua, koska sydämissämme asuu Rauhanruhtinas.

Jakken nurkkaus

Jaahas vähän yli kolme kuukautta on aktiomatkastani takana. Aika on mennyt nopeaan, niin kuin se pakkaa menemään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla mitä enemmän ikää tulee mittariin. Suurempia yllätyksiä ei ole ollut. Tiesin jo mitä odottaa, kun kävin tutustumassa täällä elokuussa 2020 parin viikon ajan. Romanikylät ovat oma maailmansa. Jotenkin tuntuu hieman erikoiselta, kuinka niin köyhien ja puutteellisissa oloissa elävien ihmisten elämässä on niin paljon iloa. Kun kylille menee, ilo tarttuu näistä romaniystävistämme itseenkin. Sellainen riittämättömyyden tunne tässä työssä on itselläni ollut koko ajan, kun miettii kuinka pienelle porukalle evankeliumia, me yritämme viedä ja tuntuu, ettei Sana oikein iskostu sydämiin.

No jospa me sitten vaan kylvämme, kastelemme ja Jumala saa aikaan kasvun aikanaan. Usein tulee näinä riittämättömyyden aikoina onneksi mieleen sana Matt. 25:40: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet YHDELLE näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Suurkiitokset omasta puolestani kaikille teille tukijoille ja esirukoilijoille, kun jaksatte muistaa meitä. Me yritämme jaksaa taas ensi vuonna tammikuussa, kun palaamme takaisin tänne Unkariin, mutta nyt aletaan pikkuhiljaa pakkailemaan ja lähdetään joulun viettoon sinne koti-Suomeen.

Siunattua ja Kristuskeskeistä joulua!

Mäkinen Tarja és Jarkko és Joosua Honkanen

Déak Tér 4/ Fz 3a, 9400 SOPRON Ungarn

Työtili Unkarin työlle

FI 7446001720008915