Roskapuhetta

Ihmisroska. Tämä yhdyssana putosi kuin pommi suomalaisten tietoisuuteen joku aika sitten. Ikäväksi tilanteen teki sanan käyttäjän asema julkisena henkilönä; poliitikkona sekä sosiaali- ja terveysalan johtotehtävissä toimivana ihmisenä.

Valitettavati tokaisu ei ole pelkästään yhden ihmisen kertaluonteinen 'moka', vaan kuvastelee yleisemminkin asenteita ja ilmapiiriä tämän päivän Suomessa. Esimerkiksi asunnottomuus ja leipäjonot ovat todellisuutta, vaikka niiden ei pitäisi kuulua hyvinvointiyhteiskunnan arkipäivään.

Toisaalta kukaan ei lapsena ja nuorena valitse tavoitteekseen niin sanotun epäonnistujan elämää. Ei sitä ankeutta, mitä päihdekierre ja asunnottomuus tuovat mukanaan. Ihmisen terve itsekunnoitus pistää odottamaan menestymistä ja vähintäänkin pärjäämistä elämässä ja yhteiskunnassa.

Hurskaina kristittyinä meidän kuuluu sanoa tässä tilanteessa että: Sinä olet arvokas, Jokainen meistä on Jumalan silmissä arvokas. SInä olet Hänen ainutkertainen luomuksensa, ja Hän on paitsi luonut, myös lunastanut sinut antamalla oman Poikansa ristinkuolemaan sinun ja sinun syntiesi tähden. Samoin jokaikinen Välimerellä Euroopan puolelle pyrkivä pakolainen. Jokainen heistä on Jumalalle arvokas, jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö. Ihmisarvo on jakamaton ja luovuttamaton. Amen.

Tämä kaikki pitää sataprosenttisesti paikkansa. Mutta kristinusko menee pitemmälle. Se on paljon radikaalimpi aate. Keskeisin kristitty ajattelija, filosofi - jos sellaista sanaa voi käyttää - apostoli Paavali kirjoitti: "... sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, ..." (Fil 3:8). Paavali joutui luopumaan hyvästä virasta ja tärkeästä asemasta, ja menetti taustayhteisönsä tuen. Näyttikin siltä, että hän jäi täysin tyhjän päälle.

Luukkaan evankeliumissa (9. luku) kerrotaan Jeesuksen puheesta jossa hän muun muassa "sanoi kaikille: 'Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen'."

Näissä molemmissa raamatunkohdissa yhteistä ja olennaista on se, että toimitaan "Jeesuksen tähden". Luopuminen ei ole tyhjän päälle jäämistä, vaan heittäytymistä Jumalan lupausten ja Hänen armonsa varaan. Se on kieltämättä tietoinen riski. Mutta miljoonat ihmiset voivat todistaa, että se riski kannatti ottaa.

Samassa yhteydessä Jeesus sanoi myöskin näin: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." ja: "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?"

Eräässä lasten virressä on ajatus että me olemme 'taivasta varten luotuja'.

Elämä Jumalan yhteydessä ei silti merkitse vain lupausta "paremmasta osasta tuonpuoleisessa", vaan myös rikasta elämää täällä maan päällä viipyessämme. "Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalan pelkoon." (2 Piet 1:3). "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh 10:10). Nämä lupaukset kuuluvat meille.

Yltäkylläinen elämä ei tarkoita aina suurta taloudellista menestymistä, mutta kylläkin sitä että perustarpeemme tulevat tyydytetyiksi, ja sen lisäksi voimme hyvin sekä henkisesti että hengellisesti, koska suhteemme Jumalaan on kunnossa, samoin lähimmäisiimme niin hyvällä mallilla kuin se meistä riippuen voi olla.

Yhteys Jumalaan vapauttaa meidät myös asennoitumaan oikein niihin ihmisiin, jotka ovat keskellämme ja tarvitsevat apuamme, sekä auttamaan heitä parhaamme mukaan.

Tämä ei ole vain teoriaa, vaan toimii myös käytännössä tänäkin päivänä. Johanneksen evankeliumin 7. luvussa Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Elämä kristittynä on sitä, että haluamme tehdä asiat Jumalan tahdon mukaan sekä luopua Kristuksen tähden entisistä painolasteistamme.

Kannattaa kokeilla. Jos niin teet, et taatusti pety.

Jukka Ahonen, toimittaja