Me emme elä lintukodossa

 Viikolla 45 vietettiin valtakunnallista ennalta ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Se näkyi täällä Juvalla ainakin Kari KK Korhosen vierailuna tiistaina päivällä Kampuksella ja illalla yleisötilaisuutena samassa paikassa. Noissa tilaisuuksissa hän puhui huumeiden käytön vaarallisuudesta ja kertoi oman esimerkkinsä kautta mihin se voi johtaa.

Emme elä Suomessa ja tuskin täällä Juvallakaan enää missään lintukodossa, jossa nuo asiat eivät meitä koskettaisi. Äskettäin uutisoitiin, että Suomi on koko Eurooppaa koskevissa tilastoissa alle 25 -vuotiaiden huumekuolemien kärkimaa. Ehkäpä meidän olisi hyvä miettiä sitä, että voisimmeko tehdä jotain, etteivät nuo ongelmat pääsisi enää pahenemaan.

Ehkäpä voimmekin. Tuonkin kyseisen viikon aikana alan asiantuntijat ovat puhuneet keinoista, jotka voivat ennaltaehkäistä varsinkin lapsia ja nuoria joutumasta päihteiden tai huumeiden käyttäjiksi. Tällaisia asioita voi olla vaikkapa kuunteleminen, yhdessä tekeminen tai hyviin harrastuksiin ohjaaminen, joita Juvallakin löytyy monenlaisia. Tavoitteena voisi olla vaikka eräässä lasten hengellisessä laulussa oleva rukous: "Kuule Isä pyyntö tää; auta, ettei kukaan yksin jää" (virsi 551). Näin voisimme olla varmasti ainakin osaltamme ehkäisemässä heidän syrjäytymistään, joka lienee ainakin yksi syy noiden aineiden käyttöön.

Myös seurakuntien toiminnoilla on oma tärkeä merkityksensä tässä ennaltaehkäisevässä työssä.

Itselle nousikin tuon viikon aikana mieleen vahvasti tuo raamatun sana: "Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan siitä poikkea" (San 22:6). Mihin suuntaan me ohjaamme lapsiamme, voimme kysyä itseltämme. Elävä usko Jumalaan ja hänen sanaansa näyttää myös varjelevan, etteivät he joudu väärille teille ja noiden aineiden pariin sekä auttaa jopa niistä vapautumisessa. Siksi mielestäni olisikin tärkeää, että raamatun sanaa olisi tarjolla edelleenkin myös lasten ja nuorten elämässä.

Luen itsenikin pikkuhiljaa jo ainakin ikääntyneeksi jos en nyt kuitenkaan vielä kovin vanhaksi saatika sitten ikälopuksi. Ollessani 17 -vuotias toiset nuoret kertoivat minulle Jeesuksesta ja tulin uskoon. Hän on tuonut elämääni sen sisällön ja tarkoituksen, jota ilman olisin saattanut itsekin lähteä etsimään sitä muualta. Kenties noista samoista lähteistä, joista tuossa kyseisen viikon tiistai-illan tilaisuudessa kuulimme. Siksi olen noille nuorille, jotka neuvoivat minut tälle tielle, erityisen kiitollinen. Toivottavasti en sitten vanhanakaan tältä tieltä enää eksy vaan saan jatkaa sillä perille saakka, iankaikkiseen elämään taivaassa.

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta