Tarjan ja perheen terveiset Unkarista

Rakas lähettävä seurakunta ja uskolliset esirukoilijat!

Meillä se on kevät tullut keikkuen. Välillä oli jo lämmintä, sitten takapakin kautta noustiin uuteen lämpötuulahdukseen. Jo kahden viikon aikana on haikeana soinut mustarastaan huilumainen sointi ja se on kevään varma merkki. Että en koskaan kyllästy tähän kevään tuloon, sen tietää kyllä tulevan, mutta aina sen tulo vaan häikäisee loistollaan. Ja ummehtunut pyykki kuivuu raikkaaksi naruilla. Pensaat aloittavat kukinnan, sipulikukat työntyvät maasta.

Talvi on ollut ankara Unkarissa. Koronan jälkimaininkeja eletään ja tautiin on jokaisen joku tuttava kuollut. Monen kaupan ikkunoissa on lauta ja siinä iloton kyltti ELADO, myytävänä. Eu avustus- ja elvytystukipaketit eivät ole tulleet perille asti, sen moni yrittäjä on saanut karvaasti kokea.

Joosuan Doris -opettaja ja avustaja Angela sairastivat Covidin ja koko luokka vaan jatkoi lähikontakteista ja altistumisista huolimatta.

Ensimmäinen ja vahvin esirukousaihe on tämä Ukrainan muuttunut poliittinen tilanne. Sota naapurimaassa tuntuu vaan ihan käsittämättömältä. Mutta uutisten tuoma info pakolaistulvasta herättää myös ajatukset kuinka voisimme aineellisen hyvinvoinnin kasvaessa myös auttaa heitä löytämään tien Jeesuksen luo? Ps 91:4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Lisäksi tuo sotatilanne tuossa naapurimaassa Ukrainassa tuo uhkakuvia myös Unkarin arkeen. Kaasuhanojen sulkeminen Venäjältä olisi erittäin kova isku maalle, myös tämä mökkimme kylmenisi hyvin äkkiä. Asunnossamme lämminvesiboileri toimii kaasulla, hella ja uuni samaten. Siksi ei kannata turvautua näihin ulkoisiin, vaan Herraan, sillä Herra on luvannut olla kanssamme joka päivä. Luuk.21:28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Nyt ei ole surkuttelun aika vaan on jo korkein aika rohkaistua ja aika nostaa päämme.

Sopronin helluntaiseurakunta ei ole jäänyt tumput suorina surkuttelemaan tilannetta vaan Norbert -vanhimmistoveli ryhmän kanssa on käynyt rajalla antamassa käytännön apua paikallisten seurakuntien tiloissa, jotka ovat muutetut hätämajoituspaikoiksi.

Viime viikolla rajalta oli haettu nelilapsinen perhe, joka oli mukana Sopronin seurakunnan sunnuntaikokouksessa. Rukoillaan, että he saisivat tulla uskoon ja löytäisivät täällä Jeesuksen ja rakkaudellisia ihmisiä. Erikoista on se, kuinka tämä sota on yhdistänyt ihmisiä ja eri seurakuntia ja jopa ylittänyt poliittisia rajoja.

Autettavia ja ohikulkevia rajalla riittää. Viime viikolla kerrottiin, että 300 000 ukrainalaista on tullut Unkarin raja-asemalta sotaa pakoon. Juna-asemat pullistelevat, kuten netistä otetussa kuvassa yllä näkyy. Mukanaan vetolaukut, reput ja kassit, siinä kaikki mitä on keretty ottaa mukaan. Näissä merkeissä kävivät myös FIDA:n Turuset Unkarissa ja piipahtivat luonamme.

Naapurin vanhan pariskunnan jo pitkään verisyöpää sairastanut rouva lempinimeltään Dido kuoli helmikuun alussa. Vielä marraskuussa vein heille lämpimäisinä leipää ja sanoin, että me rukoilemme hänen puolestaan. Kyyneleet kimmelsivät silmissä. Nyt setä Àndras köpöttelee yksin ja huokailee raskaasti. Leipomispäivänä kävin viemässä tuolle iäkkäälle leskelle lämpimäisiä ja kyselin kuukumisia, itkuhan siitä tuli. Minua niin kourasi syvältä hänen sanoessaan, että illat ovat niin pimeitä ja liian hiljaisia. Herra lohduta sinä sekä suo lahjana vastaanotettava pelastus hänelle. Ps 69:30 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala.

Kuoleman koura rouhaisi myös Dianan perhettä, kun isoisä pitkään kestäneen kärsimysten vuosien jälkeen kuoli maaliskuun alussa. Saimme usein rukoilla hänen puolestaan ja viedä hänelle lääke- ja vaatetusapua. Jumalan Sana ei tyhjänä palaja, haluan uskoa, että se kantaa satoa sinne missä tilit tasataan. Puhutelkoon tämäkin kuolintapaus koko perhekuntaa.

Kiitosaihettakin on. Saimme Itävallan puolelta haettua taas sellaisen vaateröykkiön, että lajiteltavaa riitti. Myös Tukikohta -seurakunnalta on tullut kotiovelle asti suuria paketteja täynnä hyvää ja lämmintä vaatetta ja kenkää jaettavaksi. Näistä riittää jaettavaa kyllä loppuvuoteen asti.

Seat Arona pakataan aina ihan piukkaan. Tällä viikolla olemme taas romanikylille lähdössä. Aina uudestaan saa vaan ihmetellä elämän kovuutta, mutta toisaalta ihmetellä siellä olevan ilon ja riehakkuuden, toisaalta karmivan köyhyyden välistä maastoa.

Viime kerralla koin jotain liikuttavaa, kun menin erään pikkutytön luo, joka sormellaan vaan kaiveli hiekkaan eikä ottanut katsekontaktia ja eikä oikein reagoinut minuun, vaikka ihan vierelle tulin. Siinä kökötin aikani ja kaivoin kännykkäkamerani esille, sitten hän vähän nosti katsettaan.

Siinä häntä hiljaa mielessäni siunasin. Mitähän lie tuollakin lapsella olla päänalusenaan? Millaisia muistoja ja sydämeen painettua tunnekuormaa? Hän asuu tässä kolmen äidin ja 12 lapsen kodin luotsaamassa yhteisasumismuodossa.

Matt 18:10 Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

Sitten kun Jakke taas seisoi kaiken kaatopaikkaroinan, pihan ja lasten ympäröimänä ja hän nosteli laihoja lapsukaisia ilmaan, niin tämäkin tyttö sinne jonon hännille vaan asettui. Ehkäpä turvalliset käsivarret olivat nyt se mitä hän kaipasi......

Pihan perällä nököttää omituinen yksi seinä. Lähemmin valpastunein aistein asiaa tarkasteltua huomaankin sen olevan vessa, tai siis ovi sekä rimakyhäelmä. Siinä sitten koko populaatio käy luonnollisilla tarpeillaan, mitään viemäriä tai huuhtelusysteemiä ei ole. Ellei nyt satu tulemaan rankka sade.....

Myös Sopronin seurakuntalaisten kodeissa kokoontuva naisten rukoussolu on virvoittanut ja yhdistänyt meitä eri-ikäisiä naisia sekä lujittanut ystävyyttämme. Olimme 18.03. taas yhdessä rukoilemassa. Rukousyhteyden vaaliminen onkin hirmu tärkeää väärinymmärrysten lieventäjänä. Ystäväni Edina on lapsityönvetäjä seurakunnassa ja sellainen puuhanainen, joka minutkin tänne mukaansa vetäsi. Hän auttaa aina tarvittaessa.

Sitten seuraavana aamuna en ollut uskoa silmiäni, kun sain Edinalta viestin, että hänen veljensä Támasin talo oli syttynyt aamuyöstä palamaan ja katto palanut kokonaan, sisällä mittavia savuvahinkoja. Henkilövahingoilta perhe säästyi. Perheeseen kuuluvat kaksi poikaa menettivät täysin yläkerrassa olevat huoneet. Kylläpä ei paljon jäljelle jäänyt, kuten kuvat kertoo. Tässä olisi kyllä esirukousaihetta ja taitavalle timpurille tai pienelle talkooporukalle nyt oiva tilaus, tule yli ja auta meitä.... Sunnuntaina kerättiin kokouksessa ylimääräinen rahalahja tuon perheen hädän lievittämiseksi. Rukoillaan Támasin ja Erikan perheen puolesta.

Privaatimpi rukousaihe on tämä meidän perheen tilanne ja työn jatkuminen. Minullahan työsopimus loppuu toukokuun viimeinen päivä. Kaikki sen jälkeen on aivan auki ja vain täysin Isämme tiedossa. Edessä olisi muutto lopullisesti tästä asunnosta Suomeen.

Olemme saaneet jo Huittisista rohkeita muuttoapulaisia ja pikkubussin tyhjän takaosan. Tästä olemme hyvin kiitollisia. Rukoillaan, että hanke onnistuu.

Kesän voisimme Siilinjärven kodissa tietysti viettää, mutta entä sitten??? Minne, milloin ja miksi? Vahvaa johdatusta työtilanteiden suhteen rukoillaan ja selkeitä ohjeita, miten tulee toimia. Me haluamme jatkaa työtämme kaikesta huolimatta. Missä muodossa ja miten, se on vielä Herran tiedossa.

Jakken nurkkaus

Unkarin aktiomatkani osa 2 on jo edennyt puoliväliin. Kaksi kuukautta on mennyt nopsasti. Kylille on tehty matkoja ja uusia tuttavuuksiakin on taas tullut. Ehdotin Tarjalle viime vuoden lopussa, että pitäisikö meidän hieman saada uusia perheitä kuvioihin, kun resursseja meillä tuntuisi olevan. Heti vuoden alussa niitä tulikin. Ja uusia lapsia taas kymmenkunta nosteltaviksi ja peleihin. Toivottavasti Markuksen evankeliumi 10:30 ei ihan täsmälleen toteudu: hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa.....lapsia.......Ei taitaisi enää meikäläisen kunto riittää sellaisen katraan kanssa, tämä nykyinen n. 20 lasta on ihan ok.

Huomenna (24.03.) taas starttaillaan kohti kyliä, jatkakaa vain esirukouksia meidän puolestamme.......

Mäkinen Tarja & Jarkko & Joosua Honkanen

Déak Tér 4/ Fz 3a, 9400 SOPRON Ungarn

FI 98 4786 1020 0269 02 viitenumero 107 UNKARIN romanityölle.