Ilosanomaa

Tänä päivänä kuulemme enimmäkseen huonoja uutisia. On sotaa, nälänhätää, pandemiaa, tsunameja jne. Usein ainakin minusta vaikuttaa, että nuo huonot uutiset peittävät kaiken hyvän alleen.

Haluan kuitenkin tänään kirjoittaa sinulle ainakin yhdestä hyvästä uutisesta, joka on säilynyt muuttumattomana vuosisatoja ja on edelleen tänä päivänä voimissaan. Tuo hyvä uutinen on evankeliumi, jota myös ilosanomaksi kutsutaan. Voit kysyä, että miten se sitten voisi tuoda iloa minun elämääni.

Otan tähän pienen esimerkin sieltä seurakunnan syntyajoilta. Raamatussa mainitaan, että Jerusalemin seurakuntaan kuului tuhansia ihmisiä, jotka varmasti iloitsivat tuosta uudesta löydöstään, kun olivat saaneet ottaa vastaan Jeesuksen omana Herranansa ja Vapahtajanansa. Tuo kansanliike, niin sitä voisi kai ihan oikeutetusti kutsua, sai kuitenkin aikaa vastustusta ja muuttui myös pian vainoksi noita uusia uskovia kohtaan. Sen seurauksena he joutuivat lähtemään kotoaan muille paikkakunnille. Nuokaan vastoinkäymiset eivät saaneet heitä vaikenemaan vaan he jatkoivat näistä asioista puhumista siellä missä kulloinkin olivat.

Yksi heistä Filippus, Jerusalemin seurakunnan diakoni, meni Samarian kaupunkiin ja julisti heille evankeliumia sillä seurauksella, että monet siellä ottivat tuon sanan vastaan ja syntyi suuri ilo tuossa kaupungissa ( Apt 8:8). Näin tuo evankeliumin ilosanoma on kulkenut uskovien matkassa kaikkialle sinne mihin he ovat mennet ja tuonut iloa siellä, missä se on otettu vastaan.

Tuosta samasta evankeliumista on kysymys myös Se löytyi Missiossa. Siitä olemme saaneet maistiaisia jo täällä Juvallakin, kun koteihimme on tullut kirjanen, jossa erilaiset ihmiset kertovat siitä mitä ovat löytäneet. Tuo sama sanoma oli esillä myös Juvan kirkossa 2.10. seurakuntien järjestämässä yhteisessä Missiotilaisuudessa.

Saakoon tuo sama evankeliumin sanoma koskettaa meitäkin niin, että pääsemme iloitsemaan Jeesuksesta ja kaikesta siitä mitä hän on tehnyt puolestamme niin kuin samarialaisetkin tekivät.

Tätä voimme rukoilla vaikkapa tuon Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen tekemän laulun sanoin:

"Sanan anna koskettaa, mistään muualta en ravintoa saa. Hiljaa kuihdun, taivun tuuleen, huudan Auttajaa. Sanan anna koskettaa.

Hengen anna koskettaa, mistään muualta en rohkaisua saa. Hiljaa kuihdun, taivun tuuleen, huudan Auttajaa. Hengen anna koskettaa".

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta