Keidas

"Keidas on aavikolla kostea, rehevä ja viljelyskelpoinen paikka, jossa on pysyvästi saatavilla makeaa vettä." (Wikipedia)

Ajatus keitaasta tuli mieleeni eräänä sunnuntaina istuessani seurakunnan kokouksessa. Oli hyvä olla siinä: laulaa yhdessä toisten kanssa ja rukoilla, kuunnella Jumalan sanaa, tutkia omaa elämää sen valossa, olla Pyhän Hengen läsnäolossa, tehdä parannusta Hänen puhuttelussaan. Tuntui kuin olisi ollut aavikon (tämän maailman) keskellä keitaalla, jossa sai juoda vettä Pyhän Hengen lähteestä ja jatkaa taas matkaa virkistyneenä eteenpäin.

Erään veljen sanoin, seurakunnassa uskovien kokoontuessa yhteen Pyhän Hengen läsnäolo tiivistyy. Siellä on Pyhän Hengen "keskittymä".

Pyhä Henki on kanssamme kaikkialla. Hän ei ole sidottu aikaan ja paikkaan. Hän on kanssamme myös kotona, ja voimme kuunnella opetusta, jumalanpalveluksia ja hengellistä musiikkia radion, tv:n ja netin kautta. Tarjontaa on paljon. Voimme kyllä kasvaa uskossa eikä Jumala meitä hylkää, vaikka emme käykään seurakunnassa, mutta seurakuntaan kuulumisessa on, kuten ystäväni sanoi, salattu siunaus. Olen kokenut sen oltuani kauan poissa seurakunnasta ja sinne jälleen palattuani.

Ehkä joku on pettynyt seurakuntaan tai kokenut tulleensa siellä loukatuksi. Seurakunta koostuu ihmisistä ja ihmiset ovat erehtyväisiä – myös uskovat. Haavat voivat joskus olla syvällä ja kipeitä. Katkeruus voi kasvaa ja kalvaa sydäntä.

Miten haavamme voivat parantua? Miten uskallamme tulla seurakunnan keskelle ilman pelkoa? Miten seurakunta voisi oikeasti olla paikka, joka tuntuu kodilta, jossa on ilo tavata muita ja jonne voi aina tulla turvallisella mielellä?

Luulisin, että siihen on olemassa resepti: Kun jokainen tulija valmistautuu yhteiseen kokoontumiseen rukoillen ja odottaen Jumalan kohtaamista. Kun Jeesus saa olla kaiken keskipiste. Kun pyydämme, että Jeesus täyttää meidän sydämemme rakkaudellaan niin, että voimme rakastaa lähimmäisiämme Hänen rakkaudellaan, antaa heille anteeksi ja kohdata heitä pitäen toista parempana kuin itseämme.

Jeesus, vuodata rakkauttasi sydämeeni edes pisaran verran!

"Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänen havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:1-11.

Siunattuja keidashetkiä, ystäväni!

Maarit Remes