Jeesus ja lapset

Erään kerran opetuslapset kiistelivät siitä, että kuka heistä on suurin taivasten valtakunnassa. Silloin Jeesus kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja piti opetuslapsilleen havainnollisen oppitunnin. Hän kehoitti heitä kääntymään ja tulemaan lasten kaltaisiksi mikäli haluavat päästä taivasten valtakuntaan ( Matt. 18:3).

Nöyrä ja vaatimaton lapsenmielisyys on siis onnellisen seurakuntaelämän, jopa yleensä taivasten valtakuntaankin pääsyn ehto. Miten me suhteudumme lapsiin ja ovatko ne meille yhtä tärkeitä kuin Jeesukselle niin seurakuntaelämässä kuin muutenkin yhteiskunnassa?

Jeesus kutsui lapsen luokseen, asetti hänet opetuslasten keskelle, otti heitä syliinsä ja siunasi heitä. Ovatko lapset ja heidän parissaan tehtävä työ keskeisellä paikalla seurakuntaelämässämme vai olemmeko taipuvaisia ajattelemaan opetuslasten tavalla, jotka pyrkivät estämään toisiakin tuomasta lapsiaan Jeesuksen siunattavaksi (Mark 10:13-16)?

Konkreettisen lapsiin suhtautumisensä lisäksi Jeesus halusi opettaa miten tärkeä asia lapsenkaltaisuus ja lapsenmielisyys on hänen seuraamisessaan.

Otetaampa pari esimerkkiä raamatun mainitsemista lapsista ja ottakaamme heistä oppia.

Aramin kuninkaan sotapäällikön Naemanin kotiin oli tuotu sotavankina pieni Israelilainen tyttö. Tuossa kodissa oli murhetta, koska tuo sotapäälikkö sairasti parantumatonta pitali tautia. Nähdessään tuon perheen surun tuo pieni Jumalaan uskova tyttö rohkaisi itsensä ja kertoi, että kyllä Israelin Jumala voi tuota perheen isää auttaa ja parantaa hänet tuosta sairaudesta ja niin myös tapahtui. Tuon israelilaisen tytön luottamus Jumalaan tuli esille silloinkin vaikka hän oli kaukana poissa kotoaan vieraiden ihmisten keskellä

Toisena esimerkkinä haluan ottaa tähän ne temppelissä olleet lapset, jotka nähtyään Jeesuksen ja hänen tekojansa, alkoivat rukoilla ja kiittää Jumalaa noille meillekin niin tutuilla Hoosianna huudoilla. Lapset näkevät paljon sellaista mitä me aikuisina emme näe tai emme halua nähdä. Nuo lapset näkivät Jumalan tekoja ja halusivat spontaanisti ja aidosti kiittäen ja rukoillen kääntyä Jumalan puoleen. Silloiset uskonnolliset johtajat toki yrittivät heitä kieltää niin tekemästä, koska eivät uskoneet Jeesukseen, mutta Jeesus nuhteli heitä todeten, että juuri lasten suusta Jumala on valmistanut itselleen kiitoksen ( Matt 21:16). Toivottavasti meidän ns. kristillinen yhteiskuntamme ei olisi estämässä lapsia kuulemasta Jeesuksen teoista, eikä myöskään estämässä heitä kääntymästä hänen puoleensa.

Kerran opetuslapset palasivat lähetysmatkalta, jolle Jeesus oli heidät lähettänyt. He kertoivat iloissaan siitä miten he olivat saaneet nähdä Jumalan tekoja tuolla matkallaan. Silloin Jeesus iloitsi heidän kanssaan ja kiitti Jumalaa siitä, että tämä oli salannut nämä Jumalan valtakunnan salaisuudet viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille ( Lk 10:21). Tekemällä Jeesuksen sanojen mukaan mekin pääsemme näkemään Jumalan tekoja omassa elämässämme ja kiittämään häntä niistä niin kuin nuo lapset tuolla temppelissä tekivät.

Saakoon nuo Jeesuksen tärkeät opetukset ja esimerkki toteutua niin meidän henkilökohtaisessa elämässämme, seurakunnissa kuin yhteiskunnassammekin.

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta