Kuka on suurin?
Jeesus joutui useammin kuin kerran ottamaan kantaa opetuslasten pohdiskeluun siitä, "Kuka meistä on suurin?" Kyse ei todellakaan ollut ruumiillisista ulottuvuuksista; kuka on pisin, kuka painaa eniten, kuka käyttää XXL-koon vaatteita? Puhuttiin toisenlaisesta painoarvosta. 'Suuri' voitaisiin korvata sanoilla mahtavin, kunnioitusta herättävin, vaikuttavin, kovaäänisin tms.
Jeesus vastasi tähän kiperään kysymykseen kahdella tavalla. Ensinnäkin hän havainnollisti asiaa käyttämällä esimerkkinä lapsia: "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matt 18:3-4).
Toiseksi hän myöhemmin liitti suuruuskysymykseen ajatuksen palvelemisesta ja alistumisesta palvelijan asemaan: "Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne". (Matt 20:26.27).
Jumala odottaa, että meillä on samanlainen luottamus häneen Taivaallisena Isänämme kuin pikkulapsilla luonnostaan on omiin vanhempiinsa. Avuton lapsi voi turvautua vain heihin, riippumatta siitä osoittautuvatko nämä sen luottamuksen arvoisiksi vai eivät. AIkuiselta ihmiseltä tuleminen lapsen kaltaiseksi vaatii kuitenkin nöyrtymistä. Toisaalta Jumala haluaa meidän omaksuvan palvelevan mielen ja asenteen niin sanoissa kuin teoissa.
Jäätyään ensi kerran kiinni 'kuka on suurin' -väittelystään Jeesuksen opetuslapsia nolotti. Sanotaan että he olivat vaiti. (Mark 9:34). Mielenkiintoista on, että vielä viimeisellä ehtoollisella kysymys oli ratkaisematta. Nyt asiasta voitiin kuitenkin puhua aivan ääneen, keskustelun yltyessä jopa kiistelyn asteelle. (Luuk 22.24). Enää ei tarvinnut yrittää salata mitään Jeesukselta, koska sellainen tiedettiin turhaksi. Kristityn kasvuun kuuluu myös se, että ollaan entistä avoimempia Jumalan ja ihmisten edessä.
Vertailu muihin ihmisiin on inhimillistä, kunhan se pysyy kohtuullisuuden rajoissa. Me olemme kuitenkin yksilöitä, ja jokaisella oma tiemme kuljettavana. Siksi emme saisi liiaksi miettiä, olemmeko muita ihmisiä parempia tai huonompia. Jumalan edessä olemme lopultakin kaikki yhtä arvokkaita. Terve itsetunto ja -kunnioitus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia. Varsinkin nuorelle ihmiselle voi olla kivuliasta löytää oma paikkansa eri yhteisöissä tai seurakunnassa.
Keskustelu toisten kanssa auttaa, samoin asian tuominen Jumalan eteen rukouksessa. Raamattu sanoo: "minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." (Jer 31:9) Tähän Jumalan lupaukseen voimme luottavaisesti turvata myös tänään.
Suuruuteen liitetään myös usein ajatus vallan käytöstä. Seurakunnassa, kuten kaikissa yhteisöissä tarvitaan myös johtajia, jotta asiat sujuvat ja järjestys säilyy. "Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa." (Hebr 13:7). Johtaja toimii esimerkkinä muille.
Mitä muita ominaisuuksia häneltä edellytetään? Toimeliaisuutta ainakin. (Room 12:8). "Kuka meistä suurin" -kysymyksen adjektiivi on superlatiivin muodossa. Määrätyssä joukossa vain yksi kerrallaan voi olla suurin. Kaikki toiset ovat enemmän tai vähemmän pienempiä.
Jeesuksen opetuksen mukaan suurin on se, joka on lapsen kaltainen ja palvelee muita. Jumalan maailmassa asiat ovat juuri päinvastoin kuin ne näyttävät olevan vaikkapa yhteiskuntapolitiikassa tai liike-elämässä.
Jukka Ahonen