"Te rakkaat uskon ystävät ja kalliit kylän miehet" ...Tarjan terveiset Unkarista

04.09.2020

Tätä päivää onkin sitten odotettu, että tämä Unkariin tulo ja kaivattu kotiinpaluu voikin nostattaa kaikki tunteet pintaan! Miltähän kaikki näyttää katkon jälkeen? Ensimmäinen kiitosaihe ja aamen oli hyvin säilynyt Arona-autoni Ilineenin etupihalla. Moottori hörähti käyntiin silkkaa tyytyväisyyttään! Kodin suurempi siivous on ollut viime päivien työmaata. Tänne jemmatuissa jauhoissa uusi elintarviketuholaispopulaatio päätti kotiutua, lisääntyä ja viettää pussien ulkopuolista elämää emännän Suomi-loman aikana. Epäilen syypääksi Jauhohäröä?

Kodinkoneet ovat temppuilleet tänne palattuani. Imuri, keitin ja pyykkikone tekivät stopin. Täällä on tavattoman kalkkinen vesi, kun hellelukemissa vesi haihtuu, niin putkistoihin jää paljon kalkkikiveä, joka tukkeuttaa röörit, viemärit ja putket.


Myös Joosuan mielen maailma on vielä jäänyt Savoon. Hänen totuttautumisensa illalla aikaiseen nukkumaanmenoon ja aamun varhaisempaan heräämiseen vaatii aikaa ja hermoja. Ehkä taustalla on live-tilassa alkavan koulun aavistus, pitkän onlinenettikoulun jälkeen. Mutta pikkuhiljaa Joosua alkaa taas tykkäämään täällä olostaan. Ja onhan meillä vielä Balaton...... Sopronin seurakunnassa kokoonnuttiin taas pitkän talven jälkeen turvavälien salliessa ja käsidesien tuoksuisessa rukoushuoneessa. Ehkä ne kuuluisat unkarilaisten poskisuudelmat pitää vielä siirtää tulevaisuuteen kulkutaudittomaan aikaan. Mutta yhteys pelaa ja koimme lämmintä pesä-läheisyyttä palattuamme. Joukko oli paljon kutistunut ja jäljellä olivat ne lauman uskolliset. Rukoillaan yhdessä, että muutkin palaavat laumaan.

Hyvin kiitollinen mieli jäi korona-karkulaisena olostamme Ylä-Savossa, jossa myymätön talokin saatiin taas näyttämään kodilta. Tosin lähtiessämme matkalaukkujen pakkaaminen tuotti pientä pulmaa, kun saavuimme maaliskuussa koto-Suomeen oli mukaan pakattava kaikki talviset ja villaiset vermeet. Elokuu on Unkarin kuumin lomakuukausi ja tuntui järjenvastaiselta pakata kaikki samat vaatteet mukaan. Vaan mitäpä itse ottaisit mukaan matkalle, kun aikaa olisi maasta poistua 24 h, etkä ollenkaan tietäisi paluupäivääsi?

Erityisesti huomasin kevään karanteeniaikana erään positiivisen vaikutuksen omaan elämääni tulleen, aivan uudenlainen rukousyhteys ja syvempi Jumalan tahdon etsimisen tarve. Kun kaikki kiire oli riisuttu pois eikä kukaan enää odottanut missään, niin jäi paljon aikaa luoda toisenlainen suhde Jeesukseen. Kun vierailut oli karsittu olemattomiin sai rakentaa päiväohjelman tärkeysjärjestyksen mukaan. Avuksi rukouselämän tueksi tuli Tukikohta -seurakunnan uudet online rukouskokoukset joka päivä. Ja kysynnän kasvaessa kaksi kertaa päivässä, ja kun sekään ei riittänyt siirryttiin rukoilemaan joka päivä kolme kertaa, ettei kukaan saattanut sanoa, ettei annettu aika millään sovi omalle vartalolle. Myös Koti-seurakunnan nettilähetyksien katsominen korvasi fyysistä tapaamista ja loi yhteyden tuntua. Vierailut Tukikohdan, Nurmeksen, Siilinjärven, Lapinlahden ja Kajaanin seurakunnissa asettivat taas lähetyspalikat paikalleen, on selkeät lähtijät ja vahvat lähettäjät. Eihän kukaan voi lähteä, ellei häntä lähetetä. Kiitos, että olette olemassa.

Tilaisuus Unkarissa
Tilaisuus Unkarissa


En tiedä mikä voisikaan liittää uskovia paremmin yhteen kuin yhteinen hätä ja koettu puristus. Erityisesti rukouskohteena on ollut työalueeni romanikansan keskuudessa. Vaikka en ollut päässyt Ozoraan tai Meszengyörgiin yli neljään kuukauteen, tekee Jumalan Henki salassa työtään. Sillä me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Niiden, jotka hän aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Nimittäin, kun lähetystyöntekijät kutsuttiin karanteeniin kotimaahan, niin unkarilaisen Tolnan seurakunnan pastorin sydämelle laskettiin voimakkaasti yhä suurempi tarve käydä pitämässä kokouksia juuri tuolla kylällä, jossa he aiemminkin jo ovat vierailuja kanssani tehneet. Nyt Tolnassa on perustettu neljä eri evankeliointiryhmää, jotta kylälle suunnatut romanikokoukset ja avustusten vienti mahdollistettiin joka viikko. Pastori Antal Frei tekee siellä nyt neljän tiiminsä kanssa kattavaa työtä. Kuinka tämä on vaikuttanut romaniväestöön? Varmasti työn arvostus ja pastorin kunnioitus ovat selkeästi nousseet pitkän vaitiolon ja hiljaisuuden jälkeen. Siksipä näen tämän jälleen Jumalan viisauden osoituksena.

Itse asiassa tämänkaltainen suuntaus onkin lähetystyön ydintä, näyttää itse mallia ja siirtää näkyä eteenpäin, kunnes paikalliset ottavat vastuun koko potista.

Mutta kaiken tämän saa aikaan Lähetyksen Herra, Hän, jolle pelto kuuluu. Meidän vaivannäkömme on aivan turhaa, ellei Pyhä Henki ole kanssamme siinä mitä me teemme, ellei Hän saa piirtää näkyä sydämiimme työ on vain velvollisuudesta kumpuavaa ilotonta puurtamista. Näiden kysymysten kanssa jouduin itse puhutelluksi kevään aikana. On vaan niin vapauttavaa langeta joka päivä uudelleen Vapahtajan

jalkojen juureen ja sanoa: "Tässä olen, lähetä minut, sillä ellen minä sitten mene, niin eipä sinne mene Jeesuskaan". Mutta täällä ollaan ja odotellaan pelonsekaisin tuntein uutta Corona-aaltoa rantautuvaksi Euroopan tälle reunalle. Ja voi sitä tapaamisen tuomaa riemua ja jälleennäkemisen iloa, kun saimme taas vierailla 13.-14.8. molemmissa kylissä ja todeta, että kaikki on niin suloisesti rempallaan. Mitään turvavälejä ei kylläkään tervetulorituaalien yhteydessä pidetty, enkä kylillä nähnyt yhtään kasvomaskia, mutta poskisuudelmista lähes vältyttiin.

Dianan isän hoitopaikka
Dianan isän hoitopaikka


Dianan halvaantuneen isän kohtalo on aivan epäinhimillisyyden ruumiillistuma. Hänet oli siirretty kyhättyyn ulkovajaan elämään ja valittamaan. Hän nimittäin valitti oloaan koko vierailumme ajan. Arvelin tyttären rankkaan hoitoon uupuneen ja jotenkin vain kyllästyneen. Hänen miehensähän istuu viereisen kylän Sopronköhidan pahamaineisessa vankilassa vielä kahdeksan vuoden ajan. Huollettavana isän lisäksi ovat omat neljä lasta ja kuuro Patrik-veli sekä lapsilisien maksupäivänä ilmestyvät ruokavieraat.......Nostin isän asian esille myös seuraavana päivänä vanhimman pojan Armandon kanssa ja hän sanoi, että etsivät isän hoidolle pian muuta ratkaisua. Tämä olisi kipeä esirukousaihe, sillä romaniyhteisöissä hyvin harvoin jätetään vanhus vaille hoitoa ja huolenpitoa.

Lapset olivat ratkiriemukkaita tapaamisestamme ja aikaa nähnyt pallo sai pian kyytiä, kun suomalaisvahvistus Jakke jakoi pelaamisen ilon kylän kersojen kanssa. Suihku ja sauna olisivat olleet melko välttämättömät pelin ja kaiken muun koetun jälkeen tälle lapsilaumalle. Mehän kyllä pääsimme iltauinnille vielä lämpöisten Balatonin laineiden sekaan. Elämän epäreiluus ja tasa-arvoton osa iskivät jälleen tajuntaamme. Siksi meillä ja heillä on yksi ja ainut toivo: Kristus meissä, kirkkauden toivo. Tätä toivon sanomaa täytyy viedä näille kuuman kesän hiostamille kylille, vielä on aikaa ja mahdollisuutta vapaasti julistaa Jumalan Sanaa.

Kevään Korona näytti haavoittuneisuuden ja ajan nopean muuttumisen, kun ovet menevät parissa viikossa kiinni koko Euroopasta, niin mitenkäs se suu sitten pannaan? Joh. 9:4 "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä".

Kiitos teille muistamisesta, viesteistä, tärkeistä esirukouksista ja kannatusrahasta.

FI98 4786 1020 0269 02, viitenumero 107 UNKARIN romanityölle.

Tarja ja Joosua Honkanen