Unkarin työn alkuvuoden kuulumisia

17.01.2019


Muuttomuuli
Muuttomuuli

Rakas lähettäjäseurakuntani, Rakkaat ystävät! Ensiksikin haluan sydämestäni kiittää teitä, jotka olette oikeasti rukoilleet puolestamme, te jotka koette rukoustaakkaa ja viette asioitamme Kaikkivaltiaan eteen. Olen kiitollinen jo siitä , että te olette olemassa, ettekä väistä tehtäväänne, jonka Pyhä Hanki on sydämellenne laskenut. Kiitos kannatuksesta: tämän väliajan aikana, sekä kannatusasenteestanne kesällä, kun maahan muutamme. Ja kiitos joulumuistamisestanne ja niistä euroista, joista olemme saaneet Joosuan kanssa jokapäiväisen leivänsyrjässä kiinni pysymisen mahdollisuuden. KÖSZÖNÖÖM , sanos unkarilainen. Salassa oleva Herramme näkee ja HÄN maksaa. 


Kerron hieman siitä missä nyt mennään Unkarin romanityön pellolla

1. Sain , Herran ja Herra Sandan avulla muutettua pois siltä Várpalotan HOME sweet home kodesta, jääkööt homeet ja hajut omistajan ihanaksi iloksi. Joskus ne Jumalan pyörät pyörivät olosuhteiden muuttumisen myötä ja asunnon alta meneminen/ myynti oli viimeinen tikki muuttaa pois siltä seudulta. Jo keväällä Herra alkoi minua irroittelemaan ja entistä enemmän sain sisäisen varmuuden ja vahvan johdatuksenkin sanan äärellä muuttaa Soproniin. Siellä oli lähes koko pieni pioneeri-seurakunta valmisutilassa kantamassa mummon rakkaita romuja ja huonekaluja uuteen kotiin 7.12 . 

Kuvassa HYVIN Itä eurooppalainen tapa muuttaa. Sinne vaan Volkswagen Passatin katolle kirjahylly ja vielä sohvakin. Onneksi minun ei tarvinnut sinne enää kiivetä. 

Uusi asunto on rouhea ja retrohenkinen, siis hyvin tähän aikaan sopiva käsite. Asunnon toimintakuntoon saattaminen on vahvan rukoustukenne varassa. Jos löydätte ihan aloittelijalle kansalaisopiston kurssin, joka neuvoo täryporan, proppujen, ruuvien käytön naisenlogiigalle, niin ilmoittakaa minut heti kärkeen siihen opinahjoon. Näissä porakone asioissa olen täys tumpelo. Uusi kotimme sijaitsee sitten ihan keskellä 65 000 asukkaan Sopronin keskustaa. Siis kaikki periaatteessa pyörii meidän ympärillämme, kaupat, koulut, yliopisto, torit, lukuisat kirkot ja viehättävät puistot. Seurakuntaan on vain 15 min kävelymatka, kun ripsakasti Déak Teériä pistelee jalkaa toisen eteeen. Jos MR:Joosua pistää hanttiin , matkaa kuluu puolituntia.


2. Seurakunnassa vastaanotto oli liikuttavan lämmin ja sisaret pitivät minulle sellasen TERVETULOA KOTIIN illan, ja ihan piti mennä vessaan itkemään, pelkkää liikutusta, kun ei tälläistä iloa ole kuunaan päivänään kohdalleni kopsahtanut. Vanhimmisto ja pastori järjestivät jo lokakuussa tapaamisen , jossa työnkuvani ja toimintaalueeni kirjattiin ylös ja tiedän nyt olevani osa tiimiä ja yksi lenkki siinä ketjussa, joka haluaa olla voittamassa ihmisiä Kristukselle Unkarissa. Eli enää en ole yksinäinen, kummallinen mustalaiskyliä koluava mummo, vaan työntekijä, jolla on vahva taustatuki paikallisten työntekijöiden ja vastuunkantajien keskellä. Se vaan antaa tukevuutta jalkojen alle, sillä tiedän että se Sopronin seurakunta kantaa samaa näkyä ja tulta sydämessään eli voittaa myös romanikansa Kristukselle. He tekevät muutenkin ulosopäin suutautuvaa työtä mm. vankiloissa ja romanilastenkodissa. Harvinaisuutena on se, että tässä Jumalan lasten laumassa siunataan myös Israelia, oikeen tosissaan, myös käytännön tasolla, NO ihmekös, jos työ menestyy ja koetaan selasta pesälämpöä. Niin hoitavaa, että joka kokouksessa on mukana ollut romaneja, joita ei häädetä kirkon ja hyväksynnän ulkopuolelle. 


3. Polttopuu ja joululahja aktio onnistui tosi hyvin. Avuksi sain eläkeläispariskunnan, Latvaä-äijöt naapuri kunnasta. Villasukat ja halot ovat nyt päivän kova sana. Niitä sain Joulun Herran kunniaksi olla viemässä ja hommaamassa moneen alkeelliseen tai vielä alkeellisempaan mustalaismajaan ja hökkeliin.  

Eräs talontapainen oli niin surkea, että rukoilin Elon Herraa, ettei kukaan oikeasti asuisi siellä, sillä talosta periaatteessa puuttui takaseinä. Tilalla oli sellasia laudankappaleita ja levyn paloja ja peitonretaleita, niin että ihan sydäntä kylmäsi. Vai oisko se kylmyys kuitenkin tullut sieltä maalattiasta, koskapa parketti oli jäänyt kaupan hyllylle. Ei sähköä, vettä tai viemaärintapaistakaan, mutta haju oli vahva ja voimallinen! Ihan pienet penskat pyörivät yli-uupuneen ja apean äidin helmoissa, joka yritti jotenkin jouluntunnelmaa viritellä tulevaisuuden toivoilleen. Rukouksiini ei vastattu, vaan se on edelleenkin se heidän ainut kotinsa. Jumalan Pyhä Henki vaan hieman häiritsee minun sisäistä laatuaikaani, joulurauhaani ja joulusaunaani tällä näyllä. Siis kun toisilla ei ole oikeasti yhtään mitään. Siksi minä en voi olla tottelematta taivaallista näkyä ja suurta Kutsujaani, lähteä vielä Hänen pellolleen ja jättää takkakseen kaiken entisen. 

Seurakuntamme on tehnyt lähtyspäätöksen ja elokuun 1. päivänä aloitan taas työt. Mutta aikomus on muuttaa Sopronnin jo kesäkuussa, saada koti toimivaan kuntoon, tutustua Joosuan kouluun ja hänen kasvuympäristöön, sekä pitää oikea kesäloma. Painaoarvo sanalla KESÄ, minua ei tyydytä se +8 astetta ja toppatakki Konffaan- meno tunnelma. Onneksi siellä on sitä polttavaa ja pistävää hellettä, jossa aivan solutasolla koen sulavani.  

Äärettömän kiitollisena pidän tätä toipumisen suomaa aikaa, jolloin olen saanut laittaa elämäni taas järjestykseen ja levosta käsin uskaltautua uuteen. En halua mennä takaisin takki tyhjänä, surevana mustana leskenä, vaan voimaantuneena ja uuden hiilenkosketuksen saaneena. Ja siihen on Siilinjärven Helluntaiseurakunta suonut minulle loistavan mahdollisuuden. Kiitos Waltteri Haapala. 

Semmoset sepustukset, Tulen mielelläni teille sitten ihan LIVE-tilassa puhumaan. 

Siunattua alkanutta vuotta, lisääntyköön valo lähetystyön rintamalla seurakunnassanne entistä laajemmin ja leveämmällä otteella.

Tarja ja Joosua Honkanen

Kuvatekstit:

1. Älyttömän "reipas "muuttoapulainen JOsse 15vee ja rakkain lelu, keltanen kumihanska  2. Iankaikkisuustallaaja 3. Sukkasiunaus 4. Muuttomuuli 5. Minun pääsisäänkäyntini