Turha toivoko?

16.01.2018

Elämme hyvin epävakaassa maailmassa. Asiat ja olosuhteet muuttuvat hyvin herkästi ja hyvin nopeasti. On vaikeaa ennustaa tulevaa kehitystä. Monet työpaikatkin on muutettu tilapäisiksi tai määräaikaisiksi. Yleinen epävarmuus ja lyhytjännitteisyys on näkyvissä kaikkialla. Mitähän tuleman pitää, huokailevat monet.

Tällaistenkin olosuhteiden keskellä Jumala uskaltaa kuitenkin sanassaan luvata: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer 29:11). Hänen antamansa toivo perustuu aivan eri asioille kuin tämän yhteiskunnan kehityksen antama toivo. Jumalan antama lupaus perustuu siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestamme sovittaessaan ristillä meidänkin rikkomuksemme Jumalan kanssa.

Tämän toivon, iankaikkisen elämän toivon, varassa me uskallamme elää tätäkin päivää levollisemmin mielin.

Raamattu puhuu tästä toivosta myös toisin, entisajan merenkulkuun, liittyvin termein: "Se toivo meille on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni" (Hebr.6 :19-20).

Tuo ilmaisu tulee vielä ymmärrettävämmäksi, kun tarkastelemme silloista merenkulkua.

Purjelaivan navigointivälineet eivät olleet sitä tasoa kuin nykyään. Laivan pääsy kivikkoisiin satamiin oli hankalaa. Etenkin, jos sattui olemaan sumua. Silloin laivasta laskettiin vene vesille lähellä satamaa ja miehet veivät soutaen ankkurin rantaan. Sen jälkeen laivasta alettiin vetää ankkuriköyttä pikkuhiljaa laivaan takaisin ja näin laiva lipui hiljalleen rantaan turvallisesti vaikka määränpää olikin sumun peitossa tai kova myrsky vaikeutti lähestymistä.

Tällaisen toivon varaan Jumala on meidänkin elämämme tarkoittanut. Tuo "ankkuriköysi", johon meillä jokaisella on mahdollisuus tarttua on usko Jeesukseen Kristukseen. Hän on vienyt ankkurin perille saakka, asettaen itsensä alttiiksi, lyötäväksi ja tuomittavaksi edestämme. Kuitenkin hän täytti sen tehtävän, joka hänelle oli uskottu. Tästä vakuudeksi Jumala herätti hänet kolmantena päivänä kuolleista. Nyt hän on odottamassa ja rukoilemassa puolestamme, että mekin pääsisimme perille hänen luokseen.

Joku onkin sanonut, että ihminen voi elää ilman ruokaa viikkoja, ilman vettä päiviä, mutta ilman toivoa ei hetkeäkään.

Tartu sinäkin tähän Jumalan antamaan "ankkuriköyteen" ja pidä siitä lujasti kiinni.

Se ei ole turha toivo se!


Terveisin Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta