Tarja Honkasen lähettikirje Unkarista marraskuu 2019

18.11.2019

Ozoran tulevaisuuden toivot.
Ozoran tulevaisuuden toivot.

Rakkaat lähettävän helluntaiseurakunnan ystävät. Rauha ja armo teille!

Toivottavasti tuo hehkeä helluntailaisuus ei ole meille vain nimi vaan toimiva elämäntapa !

Iso kiitos teille tulleesta kannatusrahastanne sekä kantavista esirukouksista ja yhteydenotoista tänne Euroopan toiselle syrjälle. Meillekin saapui syksy ja viileät vesisateet. Asumme täällä hyvin mielellämme ja kiitollisin mielin käymme kohti talvea.

KIITOSAIHEENI

1. Retroasunto

Tämä retroasuntoni on osoittautunut nappivalinnaksi. Vanhahtavat ja korkeat huoneet, joten tila hengittää myös helteellä. Tämä talo on yli 100v. vanha ja sijaitsee ison Déak Teer -puiston ja lenkkipolun varrella ja on ylen rauhaisa. NOOH.....ellei oteta huomioon naapuritontin reformoitua jyhkeää kelloista kirkkoa. Sen kumina kun kuuluu itäsiiven peräkammariin asti, joka on Joosuan privaattielämän alue. Se pitää meidät AJANTASALLA: kunpa meillä uskovillakin olisi sellainen varoittava ja herättävä kello, että ymmärtäisimme mikä hetki on menossa tässä maailman hullunmyllyssä. NYT on aika kertoa Kristuksesta ja käyttää harkiten hyväksi jäljellä oleva sananvapaus, joka siellä Suomessa on saanut tämän Keski-Euroopan väen hymähtämään huvittuneena. Raamattu ei turhaan sano, että VIISAS voittaa sieluja, tyhmä sitä tuskin tekee. Älä sinä ollenkaan luule, että vasta huomenna, ensi viikolla ja eläkkeellä on aikaa lähetystyölle ja syvemmälle antautumiselle. Huomisesta ei tiedä, meillä ei ole muuta kuin NYT, nyt on aika etsiä Herraa ja nyt on aika edistää hänen vanhurskasta tahtoaan.

2. Joosua koulu

Ihan siis uskomatonta miten tuo pitkäksi hujahtanut 16v. murkkuikäinen poikani vaan tykkää olla Unkarin systeemin koulussa. Ehkä täällä suoritetaan vähemmän kuin Pisan johtomaassa koto Suomessa. Tunnelma luokassa on leppoisa ja paineeton. HALLOO, no mitäs se nyt pitäisi ollakaan kehitysvammaisten lapsien ja nuorten maailmassa? Mihinkähän heillä olisikaan kiire, kun kulku kohti heidän suureen tulevaisuuteen on toisten, usein päättäjien taskussa. Kun Joosua täytti 16v. ketään ei taaskaan tullut synttäreille, mutta rukouskokouksen yhteydessä hänelle laulettiin ja kakkua syötiin. Pyhäkoulusta poika sai ilmapallon, joka olikin sitten mukana ihan kaikkialla....wc:ssä ja nukkuessakin...

3. Ozorakylän kastejuhla

KYLLÄ ei se ole mennyt kylvö itkien hukkaan. Siellä kylällä tuntui alku niin kivikkoiselta ja aina vaan hullummaksi meni, kun kovasti rukoiltiin. Ehkä sinullakin on samanlainen kokemus, kun alkaa oikein rukoilemaan, niin se näyttääkin aluksi menevän vastakkaiseen ja nimenomaan siihen ei-toivottuun suuntaan. Tulee väkisin se ajatus, että onkohan tässä ymmärretty jotain ratkaisevaa Herran äänen kuulemisesta ihan pieleen päin?

MUTTA jos meidän Ozoran porukat ovat evankeliumin ihan sen ytimen ymmärtäneet meidän heikosta julistuksesta ja puutteellisesta kielestäkin riippumatta, niin silloin on toivoa ihan kaikilla muillakin esirukouskohteilla! Usko pois! Kyse ei ole alkuunkaan meidän hengellisten lihasten pullistelusta, äänekkyydestä ja tunnetilastamme vaan Kristuksen veren voimasta.

Nyt kun vielä on aikaa, tehkäämme hyvää! Ja sitähän te teettekin. Sillä vielä me saamme niittää, ellemme väsy ja menetä toivoamme. Katse kohti Kristusta!

4. KIITÄN käsittämättömästä Herran varjelusta romanikylämatkoillani

VAROITUS: Tämä tarina on tosi ja heikkohermoiset voivat vaipua syvään huokaisuasentoon kertomuksen ajan.

Olen aina tykännyt seikkailunhurmasta ja uusista jännittävistä vivahteista ja pelkään edelleenkin kuolettavaa tylsyyttä ja elon ankeutta. Herramme on tämänkin piirteen minuun istuttanut, ja se sai totisesti täyttymyksen lokakuussa, kun mummo meni vanhimmistoveli Beelan kanssa autovuokraamoon Kophazaan. Siellä alkoi sellainen paikallinen herra rasvarölli minulle itäautoja kehua retostelemaan. Ajattelin, että heitetäänpäs sitten se Skoda Fabia kehiin, tosin ajettu jo useampi satatuhatta, mutta hinta oli sopuisa ja ulkomuoto ei herättäisi liikaa kateutta mustalaiskylille mentäessä.

No eipä herättänyt, syviä säälin tunteita sitäkin enemmän. Hän siinä kohteliaasti lisäsi 2 l öljyä hyvää hyvyyttään moottoriin ja eikun ykköstä silmään. Joosua kyytiin ja banaanipahvilaatikkomeri takakonttiin, jossa oli koulutavaroita, vaatteita, elintarvikkeita ja pesuaineita. Ihmettelin välillä auton äänekästä murinaa. No Balaton -radiota isommalle, niin ääni katosi. Sitten huomasin, että nelosvaihde ei vaan osu kohilleen. Ajelin hollinmatkaa kolmosella ja vitosella. Seuraava ongelma näkyi takana vilkaistessani sivupeilistä. Äimistelin äkillistä auringonpimennystä, kunnes mummolle valkeni, että se synkkä syy tupsahtaa Fabia -paran pakoputkesta ulos.

Oli muuten paksu ja sinimusta ärhäkkä savunpölläys aina kun kaasutin reilummalla jalalla. Luulin ajomatkan nopeutuvan näin tehden, mutta todellisuudessa menetin koko ajan lisää nopeutta. Lopuksi madeltiin. Luonteeni kehitykseen ei ole kuulunut jonon viimeisenä ajaminen tai nolosti ohitetuksi tuleminen, etenkään nyrkin pudistuksin. Ja vielä pahempaa oli tulossa, olin huomaavinani keskisormen näyttämistä....ettei ne yhtään häppee!!

Várpalotaan saavuttuani Bandi-veli totesi sen mitä pelkäsinkin, moottori oli sanoutumassa työsuhteestaan irti. Yksi sylintereistä oli aivan rikki ja kaksi muuta sylinteriä yskivät viime henkosiaan. Asian vahvisti se, että jouduin matkan aikana lisäämään vielä 5 l öljyä, että pääsin monen ulvomiskohtauksen ja vahvan Herran puoleen huutamisen kautta viimein perille. Matkaa säesti järkyttävä ampumiseen verrattava kova ääni. Pakoputki se paukahteli omaa neljäsosatahtiaan. Taisi mennä bensat ja öljyt suloisesti sekaisin. Siinä tein topakan päätöksen oman auton ostosta.

5. Auton osto

Sain ostettua meille tarpeisiimme ja kukkaromme tasoon ylettyvän niin sopivan AUTON. Tämäkin tapahtui monen mutkan ja lähes hyvästi huijatuksi tulemisen kataluuden varjeltumisen kautta. Voi pojat että ne meinas Unkarin autokauppiaan ketaleet Savon mummoa sumuttaa linssiin oikein reilusti ja ruskeaa silmää räpäyttämättä. Vasta sitten kun ymmärsin, ettei autosta olekaan olemassa tarvittavia papereita ja omiin nimiin saaminen olisi heille uusi hintakysymys, aloin vahvasti haistaa palaneen katkeraa käryä. Sitten olisi vielä pitänyt suorittaa varausmaksu, jota ei olisi kuitenkaan hyvitetty hinnassa, niin sinne jäi särkynyt unelmani Opel Mokka kaikkine hyvine ajamattomine ominaisuuksineen Debrezenin rajalle Romanian naapuriin. Huijatkaahan "Puztan rasvaröllit" välillä jotakuta muuta, ehkä minua vielä hullumpaa....

Tässäkin koin sieltä Suomesta tulevan esirukouksen voiman tulleen osakseni . Pettyneenä ja umpiväsyneenä turhan kymmenen tunnin matkan jälkeen koin silti syvää rauhaa, etenkin kun kuulin erään rakkaan tukijani kokeneen varoituksen hengessään olla ostamatta tuota autoa.

Ja sitten apu saapui yllättävällä tavalla ja ihan käsittämättömän pian. Vuokraemäntäni kävi hakemassa omansa ja siinä forintteja laskiessa kerroin hänelle seikkailutarinani. Hän hiljaa kuunteli ja sanoi: "Frau Honkanen, ettekö te tienneet sitä, että isäni ja veljeni omistavat Sopronissa autotalo Walterin?" No nyt tiedän, sieltä ostin seuraavana päivänä pirtsakan punaisen menopelin ja vielä edullisemmin kuin sen Opel Cappuccinon sukulaisen. Ihan polvilleni lankesin ja Jeesusta kiitin. Toissapäivänä palatessamme Ozorasta ja Mezönszentgyörgystä (lausutaan savolaisittain vaan MESÖÖSENT-TÖRKYSTÄ), niin kiittelin ääneeni Jeesusta toimivasta kulkupelistä, auringonpaisteesta ilman savuverhon pimennystä sekä ominaisuudesta, joka tällä Seat Aronalla ja omistajallaan on samankaltainen: meillä on molemmilla niin hyvä kiihtyvyys.

Sillä oli hyvä Rissasen Evekin Wienistä hakea Joosuan avuksi Fidan lähettipäiville, jotka vietettiin Itävallan hulppeissa maisemissa. Sieltä on kirjeen lopussa oleva upea Tonava -maisemakuva.

6. Kielikoulu

Kielikoulu tuo edelleen haastetta, mutta myös iloa, kun alkaa luullunymmärrys olemaan kuullunymmärrystä. Olen täysin varma siitä, että taivaskieli on oltava Unkari, sillä kestää pienen ikuisuuden oppia sitä aksenttivapaasti lausumaan. Etkö usko, no lausu sitten: szeretettel üdvözöljük otthonunkban eli sydämellisesti tervetuloa. Näin toivotan teillekin, kun oveeni koputatte. Luokassamme istuu 12 ylimotivoitunutta opiskelijaa. Meillä on myös hyvä yhteishenki ja toisiamme kannustava ilmapiiri.

NIITÄ ESIRUKOUSAIHEITAKIN ON......


1. Sopronin seurakunnan muuttunut tilanne ja oman paikkani ihan uudelleen löytäminen vie välillä elämän ahtaaksi. Pastori Zoli kun sinne Kanadaan lähti. Nyt kolmen vanhimmistoveljen kanssa etsimme tämän kaupungin ja Jumalan seurakunnan parasta.

2. Ozoran uskoontulleiden kasvu ja paikallisseurakunnan yhteyteen hyväksyminen ovat edellytyksiä, että usko saa kasvaa ja vahvistua. Kylällä aloitetaan kulttuuritalon vuokratiloissa kokouksien pitäminen. Tolnan seurakunta kantaa siitä osavastuuta.

3. Oman perheen haasteet. Poikien perheiden huoltajuusriidat ja repivät avioerot kietovat juurensa Unkariin mummon sydämeen asti. Rukoillaan yhdessä, että vihollisen kylvö raukeaa tyhjiin ja pojat uudistuvat oikeasti uskossaan ja palaavat sielujensa Paimenen tykö, jolla on paljon anteeksiantamusta. HÄN on kykenevä ne kuolleet oksat vielä juurruttamaan elävän puun kylkeen ja ne tulevat oksastetuksi jälleen. Kuolleisiin oksiin alkaa virtaamaan elämä, sillä Jeesus on elämän HERRA. Hän tuo kaikkialle elämää.

4. Omat asiani: Karjankierron talonmyynti ei onistunut, vaikka siellähän on 50 uutta miljonääriäkin. Olisi nyt joku vaikka leikkimökiksi lapsilleen ostaa rysäyttänyt! Haluaisin niin päästä elatuksen murheista, tehdä tämän peltosaran ilman huokailuja.


Ja tämä syvenevä hiljaisuus alkaa olemaan liian ikävää. Joosua ottaa etäisyyttä ja olen pelkästään Messenger -ihmissuhdepuhelujen varassa.

Teistä olen kuitenkin niin kiitollinen ja uskon, että jospa ne profetiat toteutuvat, joissa meille tasaisempaa ja kivettömämpää tietä toivottiin.

Tarja ja Joosua Honkanen , Déak Tér 4/ fz.3a, 9400 Sopron, Ungarn

Alla kuvat; kastetut romanirakkaat, pihakuva retrokodistamme, Seat -autoni ja kuva Itävallan maisemista Joosuan kanssa Dürrnsteinissa.