Mitä on Jumalan kunnioittaminen

20.02.2018

Monet ovat jossakin elämänsä vaiheessa rukoilleet. Ainakin silloin, kun mistään muusta ei ole ollut apua. Jumala rohkaiseekin raamatun sanassa rukoilemaan apua hädän päivänä ja hän on luvannut auttaa meitä ( Ps 50:15). Tuossa jakeen loppuosassa kehotetaan meitä kuitenkin myös kunnioittamaan häntä. Mitä tuo Jumalan kunnioittaminen sitten oikein on?

Raamatun mukaan voimme kunnioittaa Jumalaa monin eri tavoin. Jumalan kiittäminen on niistä yksi (Ps 50:23).

Meillä on varmasti monia asioita, joista voimme olla hänelle kiitollisia. Saamme asua maassa, joka monien tilastojenkin mukaan on yksi maailman turvallisimmista. Meillä on suhteellisen hyvä sosiali- ja terveydenhuoltokin moniin muihin maihin verrattuna. Huolenaiheena ovat viime päivien uutisissa olleet nopeasti kasvavat ruokajonot ja syystäkin. Meillä on kuitenkin ruokaakin niin, ettei kenenkään suomalaisen tarvitsisi nähdä nälkää, jos vain haluaisimme laittaa tuonkin asian kuntoon. Näin laskiaisen ohitettuamme mekin voimme kysellä itseltämme, että voisinkohan minäkin luopua jostakin lähimmäiseni hyväksi.

Laskiaisen nimi ei, niin kuin usein luullaan, tule kuitenkaan siihen nykyään liittyvästä laskettelusta ja ulkoilusta eikä laskiaispullista niin hyviä asioita kuin ne ovatkin. Kristillisessä perinteessä laskiaisen nimi tulee alunperin siitä alkavasta seitsemän viikon ajasta, jolloin valmistaudutaan hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumiin sekä laskeudutaan paastoon. Sen esikuvana on ne Jeesuksen 40 päivää erämaassa, jolloin hän paastosi ja rukoili. (Matt. 4:1-11).

Tuosta pääsiäisen sanomasta nouseekin varmasti se suurin kiitoksen aihe Jumalalle. Hänhän antoi silloin Jeesuksen kuolemaan ristillä puolestamme niin, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus saada häneen uskomalla syntimme anteeksi ja iankaikkinen elämä taivaassa (Joh 3:16).

Juuri tuo sanoman ymmärtäminen ja vastaanottaminen henkilökohtaisesti saa viimeistään kielenkantamme irtoamaan ja syvän kiitollisuuden nousemaan sisimmästämme Jumalaa kohti.

Muistan omalla kohdallani hyvin sen, kun 17 -vuotiaana miehen alkuna, löysin Jeesuksen tai oikeastaan Jeesus löysi minut. Silloin ei kyllä tarvinnut kenenkään kehottaa kiittämään Jumalaa vaan tuo kiitollisuus nousi kyllä ihan sponttaanisti tuolta sisimmästä eikä se ole vieläkään loppunut.

Daavid muistutti itseään seuraavassa niistä asioista, jotka halusi pitää mielessään, ettei tuo kiitollisuus pääsisi häneltä unohtumaan. Ehkäpä meidänkin olisi hyvä niin tehdä.

"Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka (Ps 103:1-5).

Erkki Lehtonen