Koronakarkulaisen tervehdys

11.04.2020

Tarja ja Joosua Honkanen
Tarja ja Joosua Honkanen

 "Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi kehotamme ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia poistumaan maasta välittömästi ja varautukaa palaamaan pian kotimaahan, päätös tulosta on tehtävä nyt"

Nämä ulkoministeri Pekka Haaviston sanat vain kaikuivat korviini kuin kapteenin viimeinen määräys, kun yöllä 17.3. etsin Finnairin sivuilta vielä mahdollisuutta lentää pian Suomeen.

Koronaviruksen päälle hyökkäys ja tutun arkitodellisuuden muutos elämämme rutiineihin oli hämmästyttävän väkevä. Muutaman päivän sisällä lähin raja (8 km) Itävaltaan sulkeutui ja monia tunteja kestävät, kymmenien kilometrien jonot tukehduttivat Sopronin päätiet. Olin turhaan koettanut Wienistä löytää nopeimman reittilennon Suomeen. Nyt rukous maittoi! Sitten sain viimeiselle ei tarjouksessa olevalle lennolle meille Joosuan kanssa paikat, ja lennon alkuun olisi vain reilu 24 h aikaa.

Sinä aikana piti tehdä monta järjestelyä. Mihin laittaisin auton parkkiin, kun paluulippuja ei voinut tilata. Lentoparkkipaikka voitiin sulkea pois. Apuun tulivat Várpalotan uskolliset Sandat ja heidän mummonsa Ilineenin silmäin alle Unkarin juuri lehtisilmujaan puskevan sireenin alle sain Aronan edulliseen vartioon. Rukoilkaamme, että Arona torottaa paikallaan palattuani sitten jolloinkin takaisin Unkarin unelmamaahan .

Sitten piti järjestellä asunnon väliaikainen luovuttaminen naapurin Zsusan hoteisiin, kaasun katkaiseminen, lämmön lasku asunnosta ja sähkön vähentäminen. Vielä jääkaapin sullotun sisällön lahjoittaminen naapurille, se taisi olla ainut hyvä teko pitkään aikaan. Sillä Unkarin kaupoista alkoi jo nopeaan tahtiin tietyt elintarvikkeet loppua. Viimeisestä jauhopussista käytiin InterSparissa kovaa kamppailua, lääkkeitä sai apteekista vain tietyn määrän. Oli opeteltava jonottamaan joka paikassa ja varattava paljon aikaa joka paikassa, rautaisia hermoja kysyttiin joka paikassa ja hyvää mieltä selviytyäkseen toimintakykyisenä joka paikassa.

On vaikeaa selittää se miten vahvana pelon ilmapiiri laskeutui kouriintuntuvasti lintukotomme ylle. Kävimme iltaisin pienellä happihyppelyllä hämärän turvin viereisessä Déak Tér puistossa. Olimme selkeästi koirien ulkoiluttajien mulkoilun kohteena. Seuraavana päivänä maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto pulskan sakon uhalla. Olisi sekin pieni ilo nyt menetetty. Tunsin naapurin kerrostalon verhojen raotuksen ja uteliaat silmäparit niskassani pakatessamme autoa evakkoreissun alkaessa. Tällainen poikkeustila tekee jokaisen aistit valppaaksi ja ulkopuolisten kontrolloinnista tulee päivän tasapainottava tekijä, pysyy asiat omassa tuvassa järjestyksessä, kun saadaan muidenkin elämä pidettyä omissa hanskoissa.

No jotain helpottavaakin oli tapahtunut, kun koulujen ovien sulkeutumisen myötä oli Joosua jotenkin huojentuneempi ja voin melko varmasti sanoa, ettei hän ollut ONLINE koulujärjestelyistä ihan kamalan syvästi pahoillaan.

Mistä lie mieleeni nousi karjalaisten pikainen lähtö kotikonnuiltaan kohti tuntematonta. Ei siinä keretty hyvästejä heittää, kun viimeiseen junaan piti surman alta joutua. Eihän meidän tilanteemme nyt ole edes verrattava siihen, mutta jotakin samankaltaisia tuntoja tämänkaltainen maasta poistuminen kyllä minun karjalaisessa geeniperimässäni herätti. Silmät sumentuivat moneen kertaan, kun katselin juuri kukkaansa puhjennutta mantelipuuta, Balatonin turkoosia vettä ja uutteria peltomiehiä auraamassa Vészperim läänin mustaa multaa sen uuden sadon ja perheensä leivän toivossa. Että voikin olla kaunis tämä huumaava kevät!

Budapestin lentoasemalla oli lisäksemme hermostuneita aasialaisia maskiensa ja kännykkäkameroidensa kanssa. Sielläkin vallitsi tiukan kontrollin henki. Joosua kantoi hengitysmaskinsa kunnialla ja jopa ihastui suojavarusteeseen sen verran syvästi, että koko seuraavan viikon ajan leikki vain maskinsa kanssa, aina kuminauhojen katkeraan katkeamiseen asti.

Vasta kun kone oli Suomen lentotilassa saatoin houkasta helpotuksesta ja muistella mennyttä. Eihän siitä ollut kuin viikko, kun oltiin Wienistä tulleiden tarmokkaiden suomalaisten siskojen kanssa Ozorassa. Rajalaitoksen ohittaminen oli sujunut lähes huomaamattomasti.

Minua siunaa kovasti, kuinka lähetystyö yhdistää myös eri kirkkokuntiin ja seurakuntakoteihin kuuluvia ystäviä. Se kuinka Jumala vaikutti Wienin juutalaisavustusjärjestön "Hilfe und Hoffnung" kautta tahtomista ja tekemistä avustuskuorman muodossa. Sieltä saapuivat Ilona ja Pirjo matkaten muhkuraisia teitä pitkin pakettiautolla suuntana romanikylät. Ja kyllähän siellä apua totisesti kaivattiinkin. Tietysti tavarat jaettiin vasta pitkän evankeliointikokouksen jälkeen, ettei pääasia pääsisi unohtumaan. Kuinka hyvin Taivaan Isä jo ennakkoon tiesi, että käynneille tulee pidempi tauko ja siksi tavaraa oli paljon jaettavaksi. Kotimatkallaan Itävaltaan oli jo jonoja alkanut muodostumaan rajojen pintaan, mutta ihan onnellisesti naiset pääsivät perille.

Vielä olimme kerenneet pitämään myös Sopronin romanilastenkodin tytöille tutun iltapäiväkerhon, jossa kevätaskartelun ja herkuttelun lomassa sain kertoa Jeesuksesta. Tavoitteenamme on ollut myös tukea ja kannustaa näitä monin tavoin haavoittuneita nuoria naisenalkuja terveeseen itsensä hyväksyntään. Uskon, että Jumalan Sanalla on myös sielua syvästi eheyttävä ja sielunmaailman haavoja ja ruhjeita parantava vaikutus. Kuten Jeremia sanoo 30:17 Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä.'

Opetuksen tueksi olin ostanut jokaiselle pienen, nätin peilin ja siitä he saivat katsoa itseään ja opetella ääneensä kiittämään Luojaa, että on luonut meidät kuvakseen ja tällaiseksi kuin pelikuva kertoo. Sepä olikin yllättävän vaikeaa, kokeile itse ihan omalle kohallesi: asettaudu illalla (mieluummin muilta salaa) WC:n pelin eteen ja kiitä Herraa tuosta nirppanenästä ja varpaan käppyröistä. Lue sitten 1 Moos. 1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja katso, se oli sangen hyvää.

Kuulostaa aika lapselliselta ja niinhän se onkin, mutta evankeliumi onkin kätketty heikkouteen ja pienuuteen, ettei kukaan pääse kerskaamaan omista ansioistaan. Mitä muuta pääsiäinen meille viestittää, kuin sitä miten Jumala pelasti maailman heikoksi ja haavoittuvaksi tulemalla. Hän rajoitti itsensä tulemalla ihmiseksi. Jospa mekin voisimme tulla Kristuksen kaltaiseksi tulemalla enemmän ihmiseksi.

Fil.2:5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

Paluu Karjankierron autiotaloon oli samalla häkellyttävä, että helpottunut kokemus. Niin pontevasti kun sitä rukousaihetta ripottelin pitkin Suomineidon nikamia eri seurakuntiin, aina Ristinvoiton ilmoituksiin asti, että rukoilkaa nyt topakammin, että saisin velkaisen taloni myytyä. Kyllä sitä nyt on mummo ihan polvillaan Jeesusta kiittänyt, ettei oma tahto saanut toteutua.

Laittelin anomisilmoituksen sellaiselle Lahjoitetaan Siilinjärvi-FB sivulle, jossa ventovieraat ihmiset saavat lahjoittaa ylimääräisiä huonekalujaan, astioitaan, verhoja tai mattoja tyhjiin huoneisiin. Olin täysin hämmästynyt kuinka tuohon etuoven lipan alle alkoi kertyä nojatuolia, petauspatjaa ja kahvikuppeja. Kiitin jokaista kyllä kauniisti ja minulle oudot kuntalaiset sanoivat auttavansa ihan mielellään, kun siitä tulee itselleen niin hyvä mieli. Piti mennä ihan vessaan itkemään. On tämä koronakarkulaisena olo poikinut paljon hyvääkin! Sillä poikkeuksetta jokainen halusi tietää syntymälahjana saadulla savolaisella uteliaisuudella mitä me teemme Unkarissa. Ja siitä se taas juttu Jeesuksen kutsusta pyörähti käyntiin.

Kiitän koko sydämestäni myös niitä rinnallani pysyneitä oikeita ystäviä, seurakuntalaisia ja lähetystoimikunnan jäseniä, jotka ovat helpottaneet Joosuan ja minun kotiini paluuta. Kiitos tuesta, kannetuista kauppakasseista, ruokapöydästä, kodin sisustusjutuista, Joosuan viihtymistä lisäävistä hälyvälineistöistä, puhelinpirautuksista ja viesteistä. Koti on jo kalustettu, elämä asettunut urilleen ja sielukin palaa reissultaan pikkuhiljaa. Jumalan tahtoon tyytymistä tarvitaan, kun paluuta ei vielä peltosaralleen tiedä.

Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Kiitos että olette täyttäneet Kristuksen lakia kantamalla Unkarista evakkoon joutuneen Honkasen leskivaimon ja hänen orpolapsensa kuormia.

Kiitos että olette olemassa.

FI98 4786 1020 0269 02 merkintä Unkarin

romanityölle

Tarja ja Joosua Honkanen

Karjankierto 26, 71850 Leppäkaarre

040-8483809