On aika tullut kiittää ja kättä puristaa

04.06.2022


Uskomatonta, mutta totta, jälleen olemme muuton edessä. Tällä kertaa muutto numero 28. on elämässäni entistäkin rajumpi ja ottaa syvästi sielunmaailman mukaan. Viimeistä kesäloma viikkoa vietän romanikylä hyvästelyn ja muuttorumban välissä. Sitten olenkin työtön kotiäiti. 3.6 asetutaan Siilinjärvelle.  

Kyllähän tämä tiedostettiin, että tämä hetki tulee vielä vastaan, silti se tuo haikeutta ja irti päästämisen kipua. Mihin hävisivät kulutetut vuodet? Mitä saatiin aikaan? Toteutuivatko unelmat? Mihin Herra on viemässä? Kuinka tästä jatkaa? Paljon risteilee kysymyksiä, johon on vaikeaa etsiä vastausta. Kotia puretaan ja tunnekuormaa kasvatetaan laatikkovuoren karttuessa. Se laittaa mummon huokaisemaan.

Syvin huokaisu on suuri kiitollisuus uskollista Herraa, kutsujaa ja työhön asettajaa kohtaan. Kuinka sinä Jeesus olet vaan jaksanut voimaa antaa, viedä eteenpäin läpi mustan yön, myrskyn ja pohjattomalta näyttäneen suon? En olisi koskaan voinut kuvitella, mitä matka tuo eteeni vastatessani Jeesuksen kutsulle helmikuussa 2013 KYLLÄ, tässä olen lähetä minut.  Itä-Euroopan romanityö on ollut haastavin, mutta myös antoisin jakso koko elämäni aikana. 

Toinen huokaisu kuuluu teille, rakkaat ja uskolliset lähettäjä seurakuntani, olen mykistynyt teidän esirukousten, yhteyden ottojen, avustusten ja taloudellisen huolenpidon alla. Lämmin ja iso kiitos lähetystoimikunnan topakat vaikuttajat. Ilman tiedän tukeanne, olisin palanut maitojunassa Joosua kainalossa kotiin häpeämään. Nyt on aika kiittää myös vanhimmistoja ja päätökseen osallistuvia, jotka näitte työssäni tukemisen arvoista. Toivon, että yhteys jatkuu kanssanne, vaikka en olekaan enää teidän oma, Unkarin lähetyskentällä oleva lähettinne.

Kolmas huokaisu kuuluu Joosualle, joka on jaksanut aina vaan matkalaukkuansa pakata, ottaa mukaan hiiripupun, keltaisen kumihanskan ja virttyneen jääkarhun. Näillä on menty aina Euroopan toiselle syrjälle asti. Kun on vaan makkaraa, puuroa ja maitoa, niin elämä hymyilee. Sitkeästi olet jaksanut istua autossa helteessä ja takin selkämys hiessä. Et ole koskaan kysellyt milloinka tullaan perille, tai vieläkö matka vaan jatkuu. Majapaikoissa sinä olet ollut se, joka nukkuu kuhmuraisella sohvalla tai klappisängyssä, valittamatta. Hienoimmissa paikoissa tosin herraskaisesti omassa huoneessa, kiittämättä joutavasta.  

Neljäs huokaisu on täynnä helpotusta, jospa nyt tulisi aika olla lapsille ja seitsemälle pikku tytölle oikea, eikä vaan “ ONLINE etä äiti ja Unkarin mummo. Jospa nyt tapaisimme hieman useammin, huomaisin, kuinka tytöt ovat neideiksi kasvaneet ja voisimme jotenkin kuroa umpeen nämä kadotetut vuodet, vahvistaa ohutta kiintymyssuhdetta, vähintäänkin nyt asumme samassa maassa.  On vaikea ollut seurata 2000 km päästä myös aikuisten poikieni kipuilua, kun elämä ei ole heitä säästänyt, vaan kovin ottein moukaroinut. Kaiketi äidin syyllisyys on se raskain taakka, joka seuraa minua omista valinnoistani johtuen. Jeesukselle KYLLÄN sanominen koskee eniten silloin, kun toiset saavat maksaa siitä, että itse haluaa olla kuuliainen. 

Viides huokaisu kuuluu sinulle Jakke, miun mies ja selkänoja. Sinä olet ollut se betoniseinä ja vahva selkäranka. Ilman sinua olisin myöhästynyt monta kertaa, unohtanut kännykkäni ja kadottanut rahapussini. Sinä olet aikatauluttanut soljuvan arkemme, luonut selkeät raamit ja pitänyt tiukasti kiinni aamu- ja iltahartauksistamme.  Yhtään kertaa et ole valittanut ruokapuolemme suurta vaihtelevuutta ja menun taiteellisuutta, joka on ollut vain piilotettua makaronilaatikkoa yhdistettynä kaurapuurosämpylöihin, eli parasta toissapäiväisestä uudella, mieluimmin unkarilaisella nimellä varustettuna. Kaikki on sinuun uponnut.  Uljaasti olet kantanut osan ihmisen, miehen mallin, Joosuan lisäksi kymmenille isättömille romanilapsille. Olet ollut heille Taivaallisen Isän käden jatke, kiikutellessasi heitä yläilmoihin. 

Kiitollisina Herralle saimme olla mukana myös avaamassa jotain uutta. Soproniin tulleiden ukrainalaisten avustamisessa ja niissä mieliinpainuvissa ja sydämellisissä kohtaamisissa, kun he sodan jaloista saapuivat Unkariin turvaan. Sinulle avautui vielä viime hetkellä käynti kodittomien ja pahasti alkoholisoituneiden pariin, jossa kerroit oman tarinasi utelijoille kuulijoille eli miksi Suomi kuntoilija poika on tänne asti ehtinyt? 

Nyt on aika sanoa kiitos, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme jälki unelmiin, teille laulamme nyt näkemiin.  Emme sano hyvästi, vaan tavataan taas. Emme myöskään lopeta Jeesuksen antamaa lähetyskäskyn toteutusta. Työmme jatkuu vaan lyhyempien aktiomatkojen muodossa, syyskuussa palaamme Várpalotaan, josta saimme vuokrattua huoneiston lopuille tavaroillemme, jonne mekin sitten laatikoiden ja polkupyörien väliin asetumme!  

Jos vain haluatte ja sydämissänne niin koette, voitte työtämme vapaaehtoisesti edelleenkin tukea, nyt suoraan Unkarin työtililleni. Mäkinen Tarja HU 10 1177 3487 0119 8425 0000 0000 IBAN: OTPV HUHB 

Tarja, Jakke ja Joosua