Herra auta minua

19.03.2020

Istuin tässä joku aika sitten seurakuntasalissa kuuntelemassa lentäjä evp. Olli Seppästä. Hän kertoi meille mielenkiintoisella tavalla niistä Jumalan ihmeistä ja rukousvastauksista, joita saimme kokea mm. talvisodan aikana. Silloin mm. presidentin puoliso Kaisa Kallio kehoitti kansaa rukoilemaan. Se johtikin vihollisen perääntymiseen mm. Pelkosenniemellä jossa saatiinkin 25 vuotta sodan jälkeen kirjoittaa taistelun muistomerkkiin teksti "tässä auttoi Herra".

Tuon saman lauseen voisin kuvitella opetuslasten lausuneen Genesaretin järvellä kokemansa myrskyisen yön jälkeen, kun Jeesus oli sen sanallaan tyynnyttänyt.

Opetuslapset olivat lähteneet edellisenä iltana vesille ja Jeesus nukkui veneessä. Myrskyn noustessa he kuitenkin herättivät Jeesuksen ja uskaltaisinko sanoa, huusivat hänelle, "Herra auta me hukumme". Jeesus nousi ylös veneessä ja käski tuulta vaikenemaan ja tuli aivan tyven. Syystäkin opetuslapset olivat hämmennyksissään ja ihmettelivät kuka tämä mies on, jota tuuletkin tottelevat. Tuossa myrskyssä ei ollut kysymys mistään pienestä tuulesta vaan raamattu kuvaa tuota myskyä samalla sanalla kuin kuvataan maanjäristyksiä. 

Joskus meidänkin elämämme perustuksia ravistellaan tavalla jos toisellakin. Vaikka Jeesus olisikin jo matkassamme, luottamuksemme häneen voi kuitenkin olla jossain mielessä uinuvassa tilassa. Hän on kuitenkin valmis uudistamaan sen ja asettamaan jälleen kaiken kohdalleen, jos vain sitä häneltä pyydämme.

Samankaltaisesta avunhuudosta voimme lukea raamatusta siinä tilanteessa, kun Jeesus kutsui samaisella järvellä Pietaria tulemaan luoksensa vettä pitkin. Niin kauan kuin hänen katseensa oli Jeesuksessa hän pysyi pinnalla, mutta alkoi vajota heti, kun käänsi katseensa ympärillään oleviin aaltoihin. Silloin hänen huuliltaan ja sydämestään kuului kuitenkin huuto; "Herra , auta minua".Niinpä Jeesus tarttui Pietarin käteen, nosti hänet ylös ja he astuivat veneeseen, jolloin tuuli hiljeni. Tuon kaiken nähtyänsä opetuslapset olivat valmiit tunnustamaan Jeesuksen Jumalan Pojaksi. 

Meidänkin katseemme voi elämämme huolien ja myrskyjen keskellä kääntyä pois Jeesuksesta ja olemme vaarassa hukkua. Silloin on kuitenkin hyvä muistaa, että hän tahtoo auttaa meitä, jos vain pyydämme häntä niin tekemään ja olemme valmiit ottamaan hänen apunsa vastaan.

Voimme joutua joskus hyvinkin yllättäen myrskyn keskelle, niin henkilökohtaisesti kuin kansakuntanakin, niin kuin nyt on käynyt Suomessa ja ympäri maailmaan tämän koronaviruksen takia. Se, että huomaamme ympärillämme tapahtuvan asioita, joihin emme ole osanneet varautua tai jotka eivät ole enää hallinnassamme, saattaa herättää meissä pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta jne. Silloin on hyvä muistaa, että meillä on aina mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää häneltä apua niin kuin Suomen kansa tai opetuslapset tekivät aikoinaan. Hän on valmis tulemaan elämäämme ja tyynnyttämään sen myrskyt, olipa niiden syyt sitten mitkä tahansa.

Rohkaisenkin sinua tarttumaan kaksin käsin ja koko sydämestäsi raamatun sanan lupaukseen: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps.50:15)

Tuo sana on edelleen voimassa, eikä sitä tulla koskaan perumaan niin kuin monia muita asioita näinä päivinä.

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta