Oletko käynyt lumen varastohuoneessa?

23.01.2018

Jobin kirjan 38. luvussa Jumala kysyy Jobilta: "Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?"

Jumala muistutti Jobia - samoin kuin hän haluaa muistuttaa myös meitä - siitä kuinka kaikki on saanut syntynsä, ja kuka tätä maailmankaikkeutta todellisuudessa hallitsee ja pitää yllä.

Samassa yhteydessä on pitkä luettelo siitä, kuinka kaikkivaltias Jumala loi, ja kuinka hän ohjaa ja hoitaa luomakuntaansa.

Esimerkiksi: "Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?" (jakeet 8-11).

Kristilliseen uskoon on kuulunut idea siitä, että me voimme oppia asioita Jumalasta havainnoimalla luontoa. Jo yksistään eläin- ja kasvikunnan monimuotoisuudesta pystymme päättelemään, että on oltava jokin korkeampi voima, joka kaiken tämän on luonut, ja joka sitä myös jatkuvasti pitää yllä.

Toki tällainen ajattelu sisältyi jo juutalaiseen uskoon, niin kuin Psalmi 19 todistaa: "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi."

Luonnon ilmiöt ovat todellista 'selkokieltä'. On hyvä jos meillä riittää nöyryyttä omaksua niiden sanoma.

Tähän liittyy myös ajatus paitsi luomisesta, myös Jumalan huolenpidosta luotujaan kohtaan. Mikä pätee tietysti koko ihmiskuntaan, ei vain juutalaiskristilliseen maailmaan.

Apostolien teoissa (14:14-17) kerrotaan, kuinka apostolit Barnabas ja Paavali joutuivat hankalaan tilanteeseen. Kun Jumala oli heidän kauttaan parantanut sairaan miehen, heitä pidettiin roomalaisina epäjumalina. Veljet kiirehtivät oikaisemaan väärän käsityksen: "Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.

Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

Jumalan luomakuntaa kohtaan tuntema rakkaus, vastuu ja huolenpito ei periaatetasolla ole riippuvainen siitä mihin ihmiset uskovat, eikä myöskään heidän moraalisesta tasostaan.

Vuorisaarnassa Jeesus kehoitti: "rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." (Matteus 4:44-45).

Ymmärrrys Jumalan huolenpidosta toivottavasti kuitenkin ohjaa meidät kiitollisuuteen Luojaamme kohtaan, sekä palvomaan ja ylistämään häntä.

Mainittu Apostolien tekojen kohta kehoittaa myös kääntymykseen ja syntien anteeksiannon vastaanottamiseen, mistä onkin välittömänä ja luonnollisena seurauksena kiitosmieli. Kenties meidänkin elämäämme on tullut sellaisia 'epäjumalia', jotka vieraannuttavat elävästä Jumalasta?

Eräässä virressä on sanat: "Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ...

Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa ..."

Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, kuinka ihmisen oman toiminnan ansiosta luonto saastuu, ilmakehän rakenteen muutoksen ja meitä suojaavan otsonikerroksen harvenemisen vuoksi mannerjäätiköt sulavat, meren pinta nousee, syntyy outoja, ennen kokemattomia sääilmiötä, ja niin edelleen.

Monet katastrofielokuvat loihtivat eteemme kuvitelmia ja näkymiä siitä millainen tulevaisuus meitä mahdollisesti odottaa.

Tämän vuoksi kristittynä on lohdullista tietää, että luonnossakaan mitään ei tapahdu ilman Taivaallisen Isämme sallimusta.

Vanha Testamentti kertoo meille vedenpaisumuksesta, mutta myös sen, kuinka tuon valtaisan, lähes koko ihmiskunnan tuhonneen luonnonmullistuksen jälkeen jälkeen Jumala teki liiton Nooan kanssa:

"Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen: "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa. Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."

Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on". (1 Moos 9:8-12).

Jumala siis asetti taivaalle kaaren lupauksensa ja liittonsa merkiksi. Tuosta merkistä kerrotaan kahteen otteeseen myös Johanneksen ilmestyskirjassa.

"Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat, ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. (10:1-3).

"... taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen. (4:2-3). Sen sijaan, että kaaressa näkyisivät spektrin eri värit, se olikin nyt pelkästään smaragdin värinen eli vihreä?!

Myöhemmin Vanhan testamentien aikaan Jumala teki liitot myös Aabrahamin sekä kuningas Daavidin kanssa.

Uusi testamentti on nimensä mukaisesti kirja uudesta liitosta, jonka takaaja on Jeesus Kristus. Tämä liitto on luonteeltaan hengellinen, se ei tee tyhjäksi Jumalan aikaisempia monia lupauksia. Herra on edelleenkin "rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat"! (Room 10:12-13).

Ehtoollista asettaessaan Jeesus puhui uudesta liitosta omassa "veressään, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi".

Uudessa testamentissa se voimallinen lupaus, jonka Jumala Jeremian (31:31-37) kautta antoi Israelin kansalle, ulotetaan koskemaan myös pakanakansoja, joihin me suomalaisetkin Raamatun näkökulmasta katsoen lukeudumme:

"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". (Heb 10:16-17).

Uskomalla Jeesukseen mekin voimme saada syntimme anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.

Jukka Ahonen