Honkasten joulutervehdys Unkarista

18.12.2017

Lämmin jouluinen tervehdys täältä meidän koti--kaupungista Várpalotasta, joka on puettu uuteen juhla-asuun kaunistamaan loppuvuoden kohokohtaa, Joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. On hyvä pitää mielessä, että hän ei jäänyt vain seimessä pötköttäväksi vauvaksi, joka otetaan esille kerran vuodessa hartaan tunnelman tuojana, vaan Jeesus syntyi tänne kuollakseen. Tehtävämme on olla valona, tässä pimeässä ajassa. Loistakaamme Kristuksen valoa, eikä vain jouluna, kuten nuo oikeanpuoleisessa kuvassa Joosualle kutomani lapaset, Halpahallin hyllystä löytyi syksyllä kaikenlaista, jopa hohtavaa villalankaa.

Naapurikorttelissa olevan linnanpihassa kokoonnuttiin marraskuussa myös yhteiskristilliseen lyhtykulkueeseen, tapahtuma keräsi paikalle joukon uteliaita, uskovia ja Kristuksen seuraajia yli kirkko- ja seurakuntakunta rajojen, tallaiset tapahtumat ovat kaupungissamme vielä aivan uutta. Jokaisella etapilla luettiin Raamattua ja laulettiin hengellisiä lauluja, jotka me kaikki osasimme.

Sillä Herramme Jeesuksen jäähyväisrukoukseen kuuluu olennaisena osana myös yhteyden tärkeyden ymmärtäminen ja sen vaaliminen toisien kristittyjen kanssa, että maailma voisi uskoa kenet Isä lähetti pimeään maailmaan.

Evankelioiva kotikokous

Tupaseurat naapureille pidettiin Karin syntymäpäivän varjolla. Kukapa nyt kieltäytyisi saapumasta suomalaisen naapurin syntymäpäiville? Musikaaliset ystävämme seurakunnasta esittivät musiikkia ja säestivät laulujamme, koimme aitoa iloa, kun saimme välittää meille hyvin rakkaiksi naapureillemme sanomaa Jeesuksesta. Kerroimme, kuinka Hän on ollut uskollinen meitä kohtaan kaikki nämä yhteiset vuodet. Kari kertoi lyhyesti muutoksesta, jonka Jeesus sai aikaan hänen nuoruudessaan. Lopuksi kiitimme naapureitamme siitä avusta ja huolehtimisesta, jota he ovat meille tänä aika osoittaneet asuessamme poissa kotimaasta. Ja aivan kyynelsilmin he halasivat päivänsankaria hyvästellessä, joka tehdään Unkarissa aina huolellisesti, poskisuudelmin ja lämmöllä.

Voimalliset veljet: Kari, Sanda Csaba ja Kovasz Josef. Ulkomailla asuessa on hyvin ystävien tuki ja apu aivan korvaamattoman tärkeää. Hyvä sanoa se myös ääneen, turhan moni kaunis asia jää sanomatta.

Ihanan yllätykset olivat järjestäneet Karille myös Sopronin uskovat! Sunnuntain kokouksen loppupuolella valkokankaalle ilmestyi valokuvamme ja siinä teksti: Jumalan siunausta syntymäpäivänäsi Kari! Jeesus siunatkoon sua...

Yhdessä joimme kakkukahvit! Unkarissa kokoushuoneen muuttaminen kahvittelu tilaksi käy käden käänteessä, viereisestä varastosta haetaan kokoontaitettavat pöydät ja pöydille tempaistaan liinat, pikkuruisesta keittokomerosta kannetaan voileivät, kakut ja pullat: Juhlat voi siis alkaa. Eikä kukaan koe ulkopuolisuutta, vaan kaikki pääsevät osallistumaan ja yhdessä lopuksi siivotaan paikat uutta Jumalanpalvelusta varten. Täällä yhteyden vaaliminen ja ajan antaminen toisilleen ovat hyvän seurakunnan tavaramerkki.

Työsarkaa jatkamassa Mezöszentgyörgyssä

Syksyn edetessä ja ilmojen viiletessä karu totuus jysähti taas eteemme. Monesta romanikodista puuttuu kokonaan lämmitys, tai lämmönlähde. Usein kamiina on keväänkorvalla vaihtanut omistajaa, kukapa sitä helteellä uunia kaipaa. Mutta marraskuun saapuminen yllättää kosteudellaan ja kylmyydellään. Vaikka me asumme keskustan kerrostalovanhuksessa ja meillä on toimiva kaasulämmitys, talvella ei meinaa pyykki kuivua, koska ilman suhteellinen kosteus on lähes 90%. Projektimme on etsiä käytettyjä ja toimivia puuhelloja ja kamiinoita jouluksi joka kotiin! Myös muut kodinkoneet kuten käytetyt jääkaapit ja pulsaattorikoneet löytävät iloiset käyttäjänsä.

Maritta ja Aarno Latva-Äijö ovat jo tuttu näky romanikylillä, nämä Csanigista tulevat lähimmät suomalaisystävämme ovat uskollisia työ- ja taistelutovereitamme.

Taitavista käsistä ja käytännön osaamisesta olemme Herralle kiitollisia. Kun tällä Jumalan vainiolla tarvitaan kaikkia: ehdottomasti myös kädentaitajia ja sitkeitä avustajia. Jokainen palvelkoon vain sillä armolahjalla, jonka on Jeesuskelta saanut. Näin yhdessä toimien menee Jumalan valtakunta näillä kylillä parhaiten eteenpäin.

Polttopuut, klapit ja briketit ovat perheiden toive joululahjoja. Kristuksen rakkautta ja evankeliumin lämpöä on helpompi kuvata, kun on konkreettista lämmön karkottajaa jaettavaksi takakontissa.

Lämmin kiitos kaikille Karia syntymäpäivänään sekä jouluna meitä muistaneille, apunne meni perille!...vaikka se nouseekin tällä hetkellä iloisesti savuna ilmaan.

Perinteistä kädentaitoa isältä pojalle

Kädentaidot ovat vielä vanhemman romaniväestön hallussa, näin taitavat korinpunojat hankkivat leivänlisuketta kasvavalle jälkikasvulle. Olen luvannut ostaa aina korit käyttöön, näin haluan osaltani tukea romanien rehellistä työntekoa ja rohkaista sisäistä yrittäjyyttä.

Pihalla tapasimme myös lyhyellä lomalla olevan vangin, jolla on seurantajalkapanta nilkassaan. Milanin kanssa olemme edelleenkin tiiviissä kirjeen vaihdossa. Suunnittelemamme adventtiajan evankeliointikokous vankilaan odottaa vielä hyväksyttävää päätöstä, Veszpremin vankilasta tuli meille kylmä hylkäävä päätös, mutta nyt yritämme päästä naapurikaupungin linnaan. Ei täältä vankilat kesken lopu. Lahjamateriaalia on jo tilattu Saksasta 100 kpl kuvallisia 2018 vuosikalentereita, joissa on unkarinkieliset Raamatunlauseet ja pieni hengellinen opetus joka kuukaudelle.

Lokakuussa sai Kari mieluisat saattajat lennolle, kun Juhani ja Leila Kaatrasalo saapuivat Savon sydämestä meille Unkariin. Työtä pelkäämätön ja olosuhteita hätkähtämätön pari sopi Unkarin kyliin, kuin nenä päähän. Joosua esitti Jussin kanssa iltojemme iloksi korkeatasoista duetto-laulantaa. Romanikylään tutustuimme ja siellä Leila tarjosi tietysti myös Piroskalle sateensuojaa, heitä harmitti vain uimapukujen puuttuminen Balatonin reissulla! ...Niin toisen harmi on eräälle toiselle toiselle suunnaton helpotus! KIITOS teille.

Oi Ozora sä paikka tumman kansan ...

Jokin tässä kylässä meitä kovasti koukuttaa: vaikka matka on pitkä ja tie kamalan huonossa kunnossa, niin on se jälleen tapaaminen jotain hyvin sydämellistä ja lämmintä, että emme voi kuin ihmetellä saamaamme vastaanottoa.

Kyläpäälikkö mr.Kanalas oli vedenhaku reissulla. Hän on suvun päämies ja heimon kantaisä. Paljon elämää nähnyt viivsikymppinen mies.

Pian autosta nousun jälkeen alkoi piha täyttyä tutuista kasvoista ja iloinen puheensorina täytti tienoon. Siinä kuulumisia kysellessä, selvisi että nuori 32v. perheenisä on ajanut nokkakolarin ja menehtynyt, hänelle jäi 5 lasta. Voimme täydellä syyllä sanoa, että tämä kansa asuu kuoleman varjon maassa. Ja tapaturmaan menehtyneen pojan äidin uurteet kasvoilla vaan syvenee. Rukoillessamme heidän puolesta vanhemmat itkivät aivan avoimesti ja surivat poikansa menetystä. Paljon emme voi, mutta rinnalla osaamme kulkea, edes kappaleen matkaa.

Sitten saimme kutsun sisätiloihin, aiemmin olemme vain olleet ja puhelleet perheiden kanssa ulkosalla. Haluamme kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Sisällä keittiössä palveli puuhella, liedellä poreili keitontapainen. Luultavasti paloturvallisuus ei ole aivan korkeinta tasoa. Miten lie nuohous?

Mutta tässä kodissa oli kuitenkin laitettu aikoinaan lattia, eikä vain maalattia. Toisella sivulla oli tiskipöytä, siis toimiva monitoimitaso.

Perheen nuori äiti Laura, 22v. (alakuva) esitteli meille makuuhuoneen, jossa heidän kaikki 5 poikaansa nukkuivat vanhempien kanssa samassa ahtaassa huoneessa.

Siilinjärveltä saapunut Henna Kainulainen piti hammasvalistusta myös kyläläisille. Hän vieraili myös Joosuan luokassa ja suunterveystietous eteni kuulioille. Sunnuntaisin Henna toi terveiset seurakunnassa sanoin ja sävelin.

Joosuan luokka ryhmä DOMINO on osoittautunut hyväksi valinnaksi! Vaikka poikamme onkin ihan ummikkona ulkomailla, mikään ei estä häntä viihtymästä leppoisessa koululuokassaan. Olemme kiitollisia, kun muistatte edelleenkin rukouksin Joosuaa. Näin joulun alla oli siellä jotain tuttuakin...

Ystävät ovat tärkeitä

Joulukuun alussa vierailimme Itävallan puolella: oli ilo saada tavata Klaus ja Satu Korhonen Neunkirchenissä. Rakkaat naapurit Kurt ja Brigitte Kappel saapuivat myös paikalle ja siinä toisiamme siunatessa koimme suuren kutsujamme uskollisuutta, kuinka Hän on kantanut meitä kaikki nämä vuodet. Siksi hyvillä mielin voimme myös katsoa taaksepäin, muistella aikaamme lähetystyössä Itävallassa, sama uskollinen Jumala pysyy edelleenkin rinnallamme.

Eräänä iltana huolet ja murheet kuitenkin valtasivat ajatukseni ja rukoilin:" Herra, näytä minulle TIE, jota tulee kulkea, en näe ollenkaan ystävällisiä kasvojasi". Siinä samassa saapui hiljainen mies keittiöön, otti tuolin ja polvistui sen ääreen, hän viipyi pitkään siinä rukouksessa.

Samassa kuulin pienen ja hiljaisen äänen sisälläni, joka sanoi: " Tässä on tie, sitä käykää". Pitikö juuri meidän kehitysvammaisen ja puhumattoman lapsen muistuttaa äitiään siitä, mistä tie alkaa ja jatkuu: polvirukouksesta! Oliko käynytkin nyt niin, että Joosua oli ymmärtänyt sen lähetystyön olennaisimman osan meitä muita kirkkaammin. Tämä jäi puhuttelemaan pitkäksi aikaan. Palatkaamme alkuun, polvirukoukseen!

Villainen siunaus saapui!

Jälleen on olohuoneemme muuttunut villasukkien, -lapasten, -huivien ja pipojen luvatuksi maaksi ja lajittelukeskukseksi. Kädentaitajien osaamista sekä alttiutta vain ihmettelemme. Paljosta hyvä on antaa. Sukkaviemiset ovat avanneet ovia myös huostaanotettujen romanilastenkodille Veszpremiin. Näistä riittää moneen palelevaan jalkaan, käteen ja päähän lämmintä viemistä. Kaikille käteville kutojille kuuluu iso kiitos. Herra silmukkanne siunatkoon!

Tammikuun lopulla Kari lentää Suomeen ja on 2 viikkoa Neuronissa (Suomen Aivokeskus) Kortejoella kuntoutuksessa, helmikuussa Joosuan hiihtolomalla tullaan me perässä Savon.

Tämä joulu vietetään ilman peuhaavaa pirpaparvea ja isoja lapsiamme, hieman haikeana katan pöydän vain kolmelle, kun joskus saman pöydän ääressä meidän jälkeläisiä ja puolisoja oli parhaillaan 14.

Mutta joulun Herra ei tulekaan mittaamaan joulumme onnistumista, perinneruoan runsautta, ja ulkoista hienoutta tai oikeaa tunnelmaa. Meille syntyi Vapahtaja, joka on varsinkin meidän uskovien Vapahtaja, meidän, jotka niin helposti alamme suorittamaan uskoa ja vaatimaan aina kovempaa tulosta, itseltä ja muilta.

Jospa nyt onkin enemmän aikaa hiljentyä pysähtyen seimen ääreen ja tunnustaa hiljaa itselleen, se kaikista olennaisin: "Älä pelkää, teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra".

Huom! Emme tiedä nimeltä ketkä kaikki tukevat meitä viitetilin kautta, joten tahdomme kiittää koko sydämestämme sinua menneestä vuodesta sekä arvokkaasta panoksestasi työmme tukemiseksi. Jumala näkee kaiken ja hän palkitsee vaivanäkönne ja uhrauksenne.

Siilinjärven helluntaiseurakunnan tilinumero on FI98 4786 1020 0269 02 ja lomakkeeseen merkintä, Unkarin romanityö ja viitenumero 55 (tärkeä).

Sydämellisin kiitoksin ja Jouluisin terveisin, Kari ja Tarja + lähetysmurkku Joosua Honkanen

Szent Istvan utca 6/10, 8100 Várpalota Ungarn

Klikkaamalla alla olevaa painiketta näet koko uutiskirjeen kuvineen